search
top

Sattumia (rehtori ja noviisi)

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (19 votes, average: 3.74 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Sattumia-trilogian kolmas ja viimeinen osa. Tarina on tarkoitettu lähinnä farkku- ja pissafetissin omaaville. Osa tarinan jutuista on tositapahtumiin perustuvia (Mitkä, sitä en kerro :) , mutta nimet yms. muuteltuja.

SATTUMIA (rehtori ja noviisi)

Suomalaisen rannikkokaungin pienen yläasteen opettajainhuoneessa istuivat koulun ainoat miesopettajat viettäen hyppytuntiaan kahvittelun merkeissä ja lehtiä lukien. Jukka oli koulun pitkäaikainen ja kokenut rehtori, jolla oli ikää jo vähän yli viisikymmentä vuotta. Jere oli nuorempi kolmikymppinen opettaja, joka oli palannut takaisin kotikaupunkiinsa ja omaan opinahjoonsa nyt kemian- ja fysiikanopettajana. Monellakin tavalla Jukka oli Jerelle esikuva ja oppi-isä.

Rauhalliseen huoneeseen pelmahti pitkät punaruskeat hiukset hulmahtaen noin 25-vuotias liikunnanopettajan sijainen Taija. Taija oli aloittanut koulussa vasta saman päivän aamuna. Hän kysyi kiihtyneellä äänellä naistenhuoneen sijaintia ja molemmat miehet osoittivat ääneti kansliaan päin. Taija juoksahti harmaassa pitkässä puuvillapaidassaan ja mustissa kiiltävissä legginseissään kanslian läpi vessaan. Ovi lämähti kovaäänisesti kiinni hänen takanaan. Miehet jatkoivat lehtien lukemista kunnes Taija tuli takaisin. “Huh-huh, ehdinpäs. Luulin jo, että tulee pissa housuun. Oispa ollu nolo juttu heti ekana työpäivänä.” nauroi Taija ja jatkoi lennokkaaseen tyyliinsä kuinka oli joutunut valvomaan tyttöjä ulkona urheilukentällä koko loppupäivän liikuntatunnit putkeen. Siellä kun ei ollut mitään paikkaa helpottaa tukalaa oloaan oppilaiden huomaamatta. “Just mua! Kaks tuplatuntia peräjälkeen. Ois pitäny käydä täällä jo noiden ryhmien välillä. Tää vesi tulee mulla aina suoraan läpi.” jatkoi Taija heiluttellen puolen litran vesipulloaan. Hän nosti leveää mustaa resorivyötään korkeammalle löysän paitansa päällä aina lähes paidan alta pullottavien pystyrintojensa alle. “Nähään huomenna!” hän huusi ovelta ja katosi keväiseen ulkoilmaan.

“Karmea muoti nykyään noilla nuorilla naisilla” aloitti Jere hymyillen. “Tollanen pitkä paituli tai joku muu säkki ja leggarit. Ei nää edes pyrstöä. Eipä olis huomannu vaikka toi donna olis pikkuisen housuunsa lirauttanutkin.” hän jatkoi. “Niin no… Ei kai nyt aikuinen nainen sentään.” sanoi Jukka. Silloin Jere alkoi kertoa kuinka hänet oli juuri edellisenä Uutena vuotena kutsuttu pikkusiskonsa Jennan kavereiden bileisiin. Siellä eräs kuuma kissa, koulun entinen oppilas, Nea oli oikein totaalisesti kastellut farkkunsa pikku siiderissä. Nea oli vain parisen vuotta Taijaa nuorempi. Tottahan Jukkakin näyttävän näköisen Nean muisti koulusta ja tiesi kylältä ja urheilusaleilta. Nean vahinko! Se vasta olisikin ollut hienoa nähdä ajatteli Jukka. Jukka muisti ja tiesi myös aiheuttaneensa välillisesti pari oppilaidensa pissavahinkoa, joista yhden juuri tämän Nean kaverille Danielalle 2000-luvun alussa antamalla tälle “vahingossa” väärän avaimen koulun ulkovessaan. Kuinka upeilta tyttörukan märät vaaleat elastaanifarkut olivat näyttäneetkään avainta palauttaessa.

Ensimmäinen vastaava tapaus koululla oli sattunut jo kahdeksankymmenluvun puolivälissä Jukan tullessa nuorena miehenä kouluun opettajaksi. Hänen viimeisellä tunnillaan oli ollut rauhaton meininki. Neljän tytön koviskopla oli ollut tavallistakin levottomampi. He olivat repineet tuoleja toistensa alta, kieppuneet ja pyörineet. Heillä kaikilla oli ollut silmät tummassa meikissä ja siihen aikaan Suosikissakin mainostetut erittäin suositut Micmacin upeat “viisitaskustretchit” jalassa. Näteillä kaksoissisarilla Suskilla mustat, Jossulla vaaleansiniset ja niillä kahdella muulla pikku kissalla tummansiniset. Jukka oli nakitettu pitämään juuri tuon päivän päätteeksi myöhästelleille oppilaille jälki-istunto. Sen oli määrä alkaa heti suoraan tuon viimeisen tunnin jälkeen.

Suski oli halunnut päästä vessaan jo kesken tunnin, mutta Jukka oli kieltänyt ja sanonut, että kyllä kasiluokkalainen jo jaksaa odottaa. Kiusaus oli kasvanut suureksi ja Jukka oli päättänyt jättää myös koko levottoman tyttöryhmän jälki-istuntoon. Kun Suski oli yrittänyt tunnin jälkeen poistua luokasta, oli Jukka todennut hänen olevan nyt jälki-istunnossa. Kesken istunnon Suski oli singahtanut ovelle ja Jukka oli komentanut hänet nurkkaan seisomaan, kun ei istuminen kerran ollut kiinnostanut. Valkoisessa villapaidassaan, punattuine poskipäineen, blondattuine ja krepattuine hiuksineen tyttö oli muistuttanut ihan hätäistä Fifi villakoiraa, joka etsi paikkaa kyykistyä hädälleen. Polvet notkistellen mustissa tiukoissa farkuissaan kasvot luokan etunurkkaan päin Suski oli lopulta pissannut housunsa. Vinyylilaattalattia vain oli ropissut valkoisten tennareiden välissä, kun Suski oli lorotellut läpi mustan denimkankaan. Jukka oli lopettanut istunnon, pahoitellut tytölle vahinkoa ja vienyt kaksoset autolla kotiin.

Jukka muisti myös kuinka ennen vuosituhannen vaihdetta hänen valvomallaan luokkaretkellä oli sattunut bussissa vahinko, kun eräs ujohko tyttö ei kai ollut paluumatkalla uskaltanut ajoissa kertoa hädästään. Joka tapauksessa hän oli kastellut yhdet nuorten neitien sen hetkiset lempparihousut. Ne olivat hyvin seksikkäät tummanlilat leveälahkeiset ja ylhäältä tiukat “sivusaumalapulliset” keinokuitukangashousut. Silloinkin Jukka oli “joutunut” hoitamaan asiaa. Tyttöä lohduttaessaan ja kotiin kuskatessaan hän oli tehnyt sen ihan mielellään, mutta tytön vanhempien kanssa tapausta setviessään vähemmän mielellään. Sillä kerralla hän ei ollut kuitenkaan vaikuttanut vahinkoon millään tavalla. Kaikkia “läheltä piti tilanteita”, jotka eivät lopulta vahinkoon ainakaan hänen tietääkseen johtaneet, hän ei enää edes muistanut. Hän oli tajunnut nauttivansa noiden pikku pissisten kiusaamisesta. Jukka oli kuitenkin ylennyt rehtoriksi oppilaiden ilkeistä huhuista riippumatta.

Jukka ei ollut varma yrittikö Jere nyt jutuillaan ohjata häntä tunnustamaan mieltymyksensä ja aiheuttamansa pikku vahingot, joista koululla oli joskus kiertänyt huhuja. Niissä reksi oli se syyllinen. Kieroutunut äijä, joka pisti tytöt pidättelemään ja aiheutti heille jopa pissavahinkoja. Jere tuntui olevan kiinnostunut samoista jutuista ja heillä saattoi olla sama fetissi. Ehkä Jere halusi vain kuulla noista huhutuista vahingoista. Että hän kertoisi, mitä tytöille oli sattunut. Toisaalta Jere oli koulun entisenä oppilaana voinut kuulla noita vanhoja juttuja ja saattoi myös yrittää saada näin häntä lankaan ja syyllistää. Jukka koitti kepillä jäätä ja alkoi kertoa siitä ainoasta vahingosta, jonka hän tiesi nuorelle aikuiselle naiselle sattuneen.

Jukan vaimo oli ollut ruotsinlaivalla pikkusiskonsa ja parin kaverinsa kanssa. Tämä oli tapahtunut kesällä joskus yhdeksänkymmenluvun alkupuolella. Vaimo oli soittanut Jukalle puhelinkioskista ja pyytänyt häntä hakemaan heidät torilta, jonne bussi oli heidät pitkän matkansa jälkeen jättänyt. Oli ollut sunnuntai-ilta ja heidän ennalta sovittu kyytinsä ei ollut tullutkaan hakemaan heitä. Suuntabusseja ei enää mennyt ja heillä oli isot matkalaukat ja taxfree-tuomisia mukana. Jukka oli ollut jo matkalla, kun vaimo oli soittanut uudelleen hänen autopuhelimeensa ja kysynyt naureskellen olisiko Jukka jo tulossa vai pitäisikö soitella taksia, koska nyt oli jo vähän niinkuin paniikkitilanne. Jukka oli ihmetellyt mikä paniikki oli. Vaimo oli sanonut vain, että sittenhän näet, kun nyt vain tulet mahdollisimman pian. Jukka oli ajanut torille ja ymmärtänyt heti yskän. Näky oli ollut todella yllättävä ja upea. Lastentarhanopettajaksi opiskeleva, laineilevat, pitkät ja vahvat ruskeat hiukset omaava vaimon nuorempi sisko oli seisonut aivan kaksinkerroin matkalaukkunsa vieressä. Ampiaisvyötäröinen Miia oli jättänyt taukopaikan vessakäynnin väliin juuttuen juttelemaan “jonkun mukavan jätkän” kanssa bussiin ja matkalla huonoon oloon lipitetty kolajuoma oli tunkemassa ulos ihan väkisin. Kaiken kukkuraksi Miialla oli ollut yllään tosi sexyt vitivalkoiset Leviksen farkut, joita Jukka ei ollut Miialla ennen nähnyt ja harmaa löysä collegepaita survottuna sen ajan tyyliin housujen sisään. Musta nahkavyö veti farkut syvälle vakoon ja toi esiin naisen muodokkaat pyllynposket.

Takapenkillä Miia oli valittanut kädet jalkovälissä koko matkan, että hänellä oli elämänsä pahin kusihätä ja vaati, että hänet ajettaisiin ensin kotiin. Näin oli tehtykin. Miia oli lähtenyt piipertämään vaivalloisesti matkalaukkunsa kanssa kerrostaloyhtiönsä pihan läpi kohti rappuaan. Jukka oli seurannut taustapeilistä näkyä kalu kovana niin pitkään kuin oli pystynyt. Kotiin päästyään Jukan ja hänen vaimonsa puhelin oli soinut. Miia oli kertonut kauhistuneena huvittuneelle isosiskolleen kuinka hän oli lopulta kussut housunsa aivan oman ovensa edessä etsiessään avaimiaan käsilaukusta. Vaimo oli nauranut jutun Jukalle. Joka kerta, kun Jukka jatkossa oli nähnyt Miian noissa farkuissa, hän oli nähnyt sielunsa silmin rappukäytävässä tapahtuneen vahingon. Vaimo ei ollut tajunnut asiayhteyttä, kun Jukka oli toivonut farkkukaupassa hänen ostavan samanlaiset valkoiset Levikset. Jukka ei tietenkään ollut kertonut fantasioivansa sängyssä vaimonsa nuorempaa versiota ja hänelle sattunutta tilannetta, mutta vaimo oli kyllä tajunnut saavansa kunnon kyydit noissa farkuissa päivän keikisteltyään. Ja niinä päivinä, kun hän ei seksiä halunnut, siitä yhdestä tietystä syystä hän ei myöskään halunnut käyttää vitivalkoisia housuja!

Jerelle Jukka kertoi mielessään vuosia myllertäneen Miialle sattuneen jutun paljon vaatimattomammin ja paljastamatta suurta intohimoaan naisten housujen kasteluun, mutta syvällä sisimmässään molemmat olivat keskustellessaan tajunneet näiden juttujen kiinnostavan ja kiihottavan kumpaakin miestä. Jere oli innoissaan. Teininä kuullut huhut Jukan mieltymyksistä, jotka häntäkin olivat aina stimuloineet, eivät varmasti olleet pötyä. Taijan kommenttien jälkeen hänen johdattelunsa aiheeseen oli ollut osuvaa ja tuonut tulosta. Nyt hänellä oli työkaverina todellinen sielunkumppani. Hän järjestäisi heille molemmille silmänruokaa.

Parin viikon kuluttua miesten kahvikeskustelusta oli aika järjestää koulun opettajille lukukauden päättäjäispippalot. Vanhemmat naisopettajat olivat jälleen kieltäytyneet vedoten kuka mihinkin kiireeseen tai perhesyyhyn. Näin Jere oli odottanutkin käyvän. Jukka ja Jere olivat ilmoittautuneet mukaan ja Jere oli valittu järjestämään ohjelmaa. Hän oli sopinut tutun veneenomistajan kanssa veneen lainasta ja matkasta vanhalle majakkasaarelle. Neljä naisopettajaa odotti rannan toriterassilla veneen lähtöä. He olivat jo juhlamielellä tankattuaan kuka mitäkin, kun Jukka ja Jere liittyivät porukkaan. Taija oli nuorin. Ninni, Kaisa ja Elina olivat kaikki noin kolmikymppisiä vapaita naisia ja innokkaita bilettäjiä. Elinalla oli huulikoru huulessa ja tummat suorat millamagiamaiset hiukset. Ninni oli perusblondi niin käytökseltään kuin ulkonäöltään pitkine vaaleine hiuksineen. Kaisa taas totisempi ja tiukanoloinen kansakoulunopettajamainen tyyppi pienine vinoine silmälasien kehyksineen. Kaikki olivat pukeutuneet kuin yhteisestä sopimuksesta farkkuihin, pitkiin nahkasaappaisiin ja kaikilla oli mukanaan vain pienet nahkaiset tai kankaiset käsilaukut. Ehkä he olivat niin sopineetkin. Kaikki naiset olivat upeita. Aivan eri näköisiä kuin töissä tavallisena kouluaamuna. Tottakai Jere ja Jukkakin olivat valmistautuneet huolella ja heillä oli siistit asut ja ajetut parrat. Jukalla Blendin ja Jerellä J&J:n siniset farkut ja ulkoilutakkien alla kauluspaidat iltaa varten.

Matikanopettaja Kaisan raidoille värjätyt hiukset olivat takaa lyhyet, mutta roikkuivat edessä sensuellisti tummiksi meikattujen ruskeiden silmien päällä. Kaisa pukeutui töissä yleensä Vero Modan mustiin pitkiin housuihin, mutta hänellä oli tapana ilahduttaa miehiä perjantaisin casual friday tyylillään, jolloin hän käytti yleensä Vero Modan Maya- tai Onlyn Auto Low-elastaanifarkkuja. Nyt hänellä oli aivan uudet vaaleat Onlyn Ebbafarkut jalassa ja ne toivat pyöreän pyllyn hienosti esiin. Niiden leikkaus sopi hänelle Jeren mielestä vielä paremmmin kuin noissa muissa farkuissa. Vaaleanpunainen tiukka T-paita loppui juuri sopivasti farkkujen vyölenkissä roikkuvan metallilenkin yläpuolelle paljastaen hänen salilla kiinteytetyn farkkupeppunsa.

Pitkällä ja kurvikkaammalla kieltenopettajalla Ninnillä oli siniharmaat silmät. Hän tapasi pukeutua koulussa avokaulaiseen kauluspaitaan, tiukkoihin harmaisiin tai mustiin puolipitkiin hameisiin, beigen värisiin tai Kaisan tavoin mustiin Vero Modan “business pantseihin”. Nyt Ninnilläkin oli vaaleansiniset farkut, jotka Jere tunnisti takataskun merkistä ja lankakuvioinnista Leen farkuiksi. Ne olivat juuri sopivasti löysät, mutta vedetty riittävän ylös tuomaan pepun kannikat esiin. Ninnillä oli farkkutakki ja tiukka musta toppi, jossa luki kiiltävin kirjaimin Esprit. Hän tuoksui jo kauas hajuvedeltä. Hyvältähän hänkin näytti kullattuine korvakoruineen, punattuine huulineen ja pitkine vaaleine kutreineen, jotka oli vedetty taakse ponnarille.

Taijalla oli tiukat tummansiniset Leviksen slimfarkut. Nyt Jerekin näki hoikan tytön muodot, eikä pettynyt. Punapäinen tyttö oli kuin valokuvamalli. Nahkatakki oli kulunut retromallinen lentäjäntakki, joka oli aivan erityylinen kuin tuolle aiemmin keväällä legginseihin ja säkkiin pukeutuneelle liikunnanopettajalle olisi kuvitellut. Taijalla oli aikamoiset tykit nahkatakin alla ja valkoinen tiukka poolopusero toi ne esiin oikein korostetusti. Taijan valoisa ja leveä hymy tuntui valaisevan koko rannan. Kuinka suuri punainen suu, aistikkaat huulet, sinisistä sinisimmät silmät ja valkoiset hampaat hänellä olikaan.

Musiikinopettaja Elina oli vetänyt jalkaansa kuin numeroa liian pienet takataskuttomat ja hyvin matalavyötäröiset Crazy Age farkut, joiden takapuoleen oli brodeerattu vaaleanpunainen siipikuvio. Etu- ja takareidet oli vaalennettu liki valkoisiksi. Sisä- ja ulkoreisistä housut taas olivat hyvin tummansiniset. Napakoru tuijotti Jereä tämän katsoessa Ellun vatsaa. Sininen toppikin oli siis liian lyhyt peittääkseen alavatsan. Elinalla oli musta kiiltävästä kankaasta valmistettu ulkoilutakki, jota tämä roikotti olkapäänsä yli etusormensa varassa ja sanoi “Joko mennään?”. Hänen katseessaan oli jotain vaarallista. Tuntui kuin Ellu olisi halunnut syödä miehet, joita hän katsoi vihreillä silmillään aina syvälle silmiin. Jere näki Elinan olkapäässä pienen merihevostatuoinnin, jota hän ei koulussa ollut koskaan nähnytkään. Sen sijaan provosoiva, muotoja ja napaa paljastava vaatetus oli Jerelle ja oppilaille tuttu jo koulusta. Elinallakin oli mitä näyttää!

Heti kun vene lähti laiturista, Jukka avasi kuohujuomapullon ja toivotti kaikki tervetulleiksi. Hän kertoi Jeren varanneen juomaa reilusti ja sitä löytyisi lisääkin ihan riittävästi. Jere tiesi etteivät naiset voisi vastustaa tätä juhlajuomaa. Oli tuskin liikuttu merenlahdesta pitkällekään, kun Ninni jo kyseli olisiko veneessä vessaa. No, pienessä veneessä ei toki ollut. “Mutta majakkasaaressa varmasti olisi.” lohdutteli Jere. “Hyvä!” olivat naiset sanoneet kuorossa kikatuksensa keskeltä. “Sillä tämä juoma, jos joku, pissattaa.” Taija jatkoi. Merimaisemat näyttivät upeilta. Varsinkin Ninni, Kaisa ja Elina nauttivat maisemista, koska olivat sisämaasta kotoisin. He olivat asuneet ja työskennelleet rannikolla vasta vähän aikaa. Aallot nousivat jo korkeina ja saaria ympärillä riitti. Pieni kajuutta oli kodikas ja riittävän lämmin heidän vaatetukselleen, mutta hieman ahdas. Veneen perään pääsi seisoskelemaan ulkoilmaan ja ainoa matkassa oleva tupakoitsija, Elina, pääsi tarvittaessa vetämään sinne röökiäkin. Viini virtasi tasaiseen tahtiin. Vain miehet ottivat rauhallisemmin. Näin Jere oli Jukkaa opastanut. Naiset hörppivät väliin myös pullovettä, jota Jere oli varannut mukaan.

Veneen kapteeni, Jere, ilmoitti lopulta majakkasaaren lähestyvän. Hän sanoi samalla tuulen olevan hankalan kova ja se kävi vaikealta suunnalta. Olisi ehkä vaarallista rantautua, koska vene voisi rikkoutua laituriin. Muualta ranta oli hyvin kivinen, eikä hän halunnut ottaa mitään riskiä. Varsinkaan kaverin veneellä ja työkaverit matkassaan kaukana ulapalla. Hän pahoitteli kovin ja sanoi, että tuuli oli edelleen voimistumassa. Naiset olivat kauhistuneita. He kaikki olivat hakeneet vauhtia iltaan jo torin terassilta ja juotavaa oli kaadettu matkan aikana pötsiin enemmän kuin tarpeeksi. Kaikilla heillä alkoi olla jo todella kova pissahätä. Pitkä matka takaisin päin huolestutti. Elina ja Kaisa olivat hiljaa ja istuivat totisempina polvet ristissä, mutta Ninni ja Taija vaikeroivat tyylilleen uskollisina jo kovaan ääneen. Majakkasaari kierrettiin ja siitä otettiin valokuvia. Kapteeni ilmoitti, että takaisin oli mentävä hiukan eri reittiä. Tuuli olisi vähemmän vaarallinen saarten suojissa ja matkaa tulisi näin hiukan lisää. Vauhtiakin oli pudotettava, joten ajallisestikin matka veisi nyt hiukan odotettua pidempään. Hän lohdutti matkaajia sillä, että näköaloja voisi katsella nyt pidempään. Se ei näyttänyt erityisemmin innostavan naisväkeä, joka oli tehnyt selvää suurimmasta osasta nestevarastoa. He joutuisivat kitkuttelemaan tässä purkissa yhteensä tunteja ja tehokasta bailausaikaakin kuluisi hukkaan. Kaupungin ainoaan tanssiravintolaan he ehtisivät vasta puolilta öin.

Rannat jatkuivat kivisinä ja aallot löivät rantaan kovaa. Kenenkään yksityisrantaankaan ei kenenkään tehnyt mieli rantautua pissimään, vaikka se olisi jossain kohdin ollut varmasti mahdollistakin. Jere oli tiennyt tämän hyvin. Tilanne oli ollut sama jo viikon verran, kun Jere oli suunnitellut ohjelmaa. Hän nautti tilanteesta ja hän tiesi myös Jukan nauttivan, vaikka se ei hänen kasvoiltaan näkynytkään. Naisten ilmeet olivat tuskallisia. Vain Taija jaksoi hymyillä ja hän oli alkanut kyhnätä Jukan vieressä. Jere epäili tuon noin kaksvitosen naisen jopa flirttailevan tarkoituksella viisikymppiselle rehtorille. Elina poltti ulkona röökiä seisoen vapisten tuulelta suojassa toinen käsi jalkovälissään. Hiljaisen Kaisan ilme oli muuttunut koko ajan tukalammaksi olon mukaisesti. Hän oli kontrollifriikki ja hän ei pitänyt tilanteista, joissa hän ei itse voinut vaikuttaa asioihin. Ja nyt tilanne oli sellainen. Kaisa ei pelännyt laskevansa alleen, mutta häpesi pissanpidättelyliikkeitään, joita hän nyt pakostakin joutui tekemään. Ninni räpätti niitä näitä, kiroili ja epäili ääneen varmaankin pissaavansa housuunsa jo ennen rantaa. Välillä hän nousi seisomaan ja yritti kurotella nähdäkseen tutun rannan ja sitten taas istui jalkansa päälle painaen vakoaan kantapäällään. Nahkasaappaansa hän oli riisunut pois. “Eikö me jo kohta olla rannassa?” huusi Ninni. “Ihan pian.” hymyili Jere vastaukseksi.

Jere ei voinut enää vitkutella ja kiertää enempää, ettei hänen pieni kepposensa paljastuisi. Naiset alkoivat jo käydä kuumina ja vaativat rantautumista vaikka väkisin. Ihan sama minne. Heidän rakkonsa olivat kuin ylitäytettyjä vesipalloja, jotka vain odottivat räjähtämistään. Jopa Jeren itsensä teki mieli päästä jo helpotukselle. Hän saattoi vain kuvitella, miltä hyvin tankanneista naisseuralaisista tuntui. Tuttu rantamaisema aallonmurtajineen ja tuulelta suojassa oleva kaupungin rantalaituri alkoi lähestyä vääjäämättä. Jere ohjasi venettä laituria kohti hiljaa lipuen. “Apua! Tää on kauheeta.” sai Kaisa vihdoin avattua suunsa. Seisomaan noustessaan hänen oli pakko tarkistaa kädellään, että housujen takapuoli varmasti oli vielä kuiva. Hätä ihan sattui. “Mä en tiedä kestänkö mä tonne ravintolaan asti.” sanoi Ninni. Elina oli avannut housujensa vyötäröltä napin helpottaakseen painetta ja Ninni yritti saada saappaita takaisin jalkaansa kastelematta farkkujaan. Kello oli jo yli puolen yön, kun he rantautuivat. Taija oli pienessä humalassa toisin kuin muut ja repi Jukan viereensä, kun tämä yritti lähteä rantaan. Rehtori rojahti hänen viereensä pienelle vaahtomuovipatjan peittämälle penkille kajuuttaan. “Me jäädään tänne!” ilmoitti pitkän aikaa yllättävän hiljaisena pysytellyt Taija ja suuteli rehtoria. Jukka näytti muille kädellään ja ilmeellään, että menkää vain. Hän lukitsisi veneen ja tulisi perästä.

Kolme upeaa naista kävellä vaappui vaivalloisesti laiturisiltaa pitkin. Jere tuli perästä ihaillen näkymiä. Kuka tahansa noista kelpaisi hänelle, vaikka kuumin kissa jäikin veneeseen. Elinan tilanne näytti hiukan helpommalta ja hän loikkikin edeltä ravintolan jonoa kohti. Jono ei ollut pitkä, mutta sisään ei päässyt suoraan kävellen. Muitakaan vessapaikkoja ei rantatorin ympärillä ollut auki ja retkue joutui odottamaan. Seistessä naisten tuska kasvoi silmissä. He astelivat paikallaan varpaisillaan kuin kuumalla katolla ja Ninni yritti taivutella portsaria päästämään heitä jonon ohi. Siihen portsari ei tietenkään suostunut. Kun hieman Kaisaa nopeammin jonon tavoittaneet Elina ja Ninni pääsivät lopulta sisään, juoksivat he suoraan miesten vessaan tietäen siellä olevan vähemmän jonoa. Kaisa ja Jere joutuivat vielä odottamaan portsarin päätöstä.

Yhtäkkiä ja yllättäen Kaisa kääntyi kannoillaan ja sanoi Jerelle lähtevänsä kotiin. Kaisa oli tuntenut pissan lirahtaneen lahjetta pitkin ja pelkäsi jonkun näkevän läikän vaaleissa tiukoissa farkuissa. Hän ei ollut tottunut tekemään virheitä, eikä varsinkaan tämän luokan mokia. Hän tihensi tahtia juosten lyhyin askelin talon nurkan taa. Siellä Kaisan oli pakko pysähtyä, koska hän tunsi miten pissaa tuli nyt uusina sykäyksinä aina vain lisää ja lisää. Jere oli seurannut häntä. Jere katseli naisen vaaleiden farkkujen tummentuvia sisäreisiä. “Sulla tuli pissat housuun, eiks niin?” sanoi Jere huolehtivasti. Kaisa nyökkäsi ja hänen ilmeensä oli vääntynyt inhon ja kauhunsekaiseksi. Itkukaan ei ollut kaukana. Hän nieleskeli ja tunnusti asian. “Sitä tulee vaan lisää ja lisää. Mä en voinu enää mitään. Nyt sä varmaan inhoot mua, kun mä oon tällanen likanen housuunsa kuseksiva ämmä!” hän avautui. “En todellakaan. Tuu mun luo. Mä asun lähellä.” sanoi Jere. Kaisan housut olivat todellakin jo polven taustoja myöten litimärät ja Jere katseli niitä ihastellen. Kaisa otti hetkeksi silmälasit päästään ja pyyhki silmänsä. Kaikki oli tullut housuun ja enää oli turhaa etsiä vessaa. Hän katsahti pikaisesti alaspäin aiheuttamaansa vahinkoa nostaen toista polveaan ja huokasi raskaasti. Kuinka tämä saattoi tapahtua hänelle! Kaisa lähti taapertamaan Jeren kainalossa epävarmana eteenpäin.

Taija painoi Jukan käden jalkoväliinsä. Se oli aivan märkä! Nainen oli laskenut alleen jo ennen rantautumista ja koko patja oli kastunut Taijan pienen pyllyn alla. Taija katsoi Jukkaa silmiin ja kysyi nauttiko tämä yhä nähdä ja kokea jotain tällaista. Jukka oli ulalla. Hän mietti kuumeisesti tiesikö Taija hänen mieltymyksestään tuohon farkkumerkkiin ja pissavahinkoihin. “Sä nautit tästä vieläkin niinku sillon.” Taija jatkoi. Jukka oli yhä ulalla ja Taija avasi tiukkojen märkien housujensa vetoketjua paljastaen pikkareitaan ja repi valkoisen poolopaidan kokonaan pois päältään. Alta paljastuivat tummanlilat satiiniset alusvaatteet. “Tuoko tää väri mitään mieleen?” jatkoi Taija kyselyään. Jukka tajusi yhdistää ujon finninaamaisen teinitytön lilanvärisissä vaatteissaan luokkaretkibussissa tähän isotissiseen mallin mitoissa olevaan punapäähän. “Sähän oot siitä vähän muuttunut. Eikös sun nimi ollu joku Krista tai Krisse tai…” sai Jukka sanottua. “Sillon Kristiina. Mä oon Taija Kristiina ja nyt mua sanotaan Taijaks. Mä muistan aina kuinka sä kyyläsit mun märkiä housuja sen automatkan kotiin. Mä oisin halunnu, että sä oisit nöyryyttäny mua oikein kunnolla. Antanu piiskaa tai jotai. Mut sä olit vaan niin hiton empaattinen. Haluisit sä nyt tehdä jotain, mitä sä et sillon saanut, kun mä olin alaikänen?” selvitti Taija.

Jukka repi penkillä polvillaan seisten housujaan alas kiihkon vallassa. Tämän täytyi olla jotain satua. Ellusta hän olisi uskonut paljastuvan jotain tällaista, mutta että tämä mimmi! Taija oli laskeutunut pienen kajuutan lattialle polvilleen ja katseli sieltä Jukkaa ylöspäin syvän sinisillä suurilla silmillään. “Mä haluan, että herra rehtori alistaa ja rankasee mua pikku, pikku, pissahousua!” Taija sanoi ja lätki toisella kämmenellään tummien pillifarkkujensa peittämää märkää takapuoltaan. Taija sai Jukan kalun juhlakunnossaan käteensä ja ohjasi sen aistikkaaseen ja pehmeään suuhunsa. Leveät punaiset huulet tekivät töitään veneen kelluessa aalloilla samaan tahtiin.

Jere ja Kaisa saapuivat Jeren asunnolle. Koko matkan Jere oli hivellyt salaa Kaisan takapuolta ja tunkenut kättään pieniin juuri ja juuri kuivana pysyneisiin housujen takataskuihin. Kaisa ei pitänyt sitä outona. Jere ei ollut ensimmäinen mies, joka halusi koskettaa hänen tiukkoja ja treenattuja pakaroitaan. Sen sijaan se, ettei hänen vahinkonsa tuntunut yököttävän Jereä lainkaan, tuntui oudolta. Kaisa istui eteisessä ja riisui mustia nahkasaappaitaan. “Aaargh! Kengätkin ihan kusessa! Mä oon niin häpässy itteni! Kuinkahan moni oppilaskin näki mut näin!” sanoi Kaisa värisevällä äänellä ja osoitteli farkkujensa sisäreisiä. “Hey, it is cool to pee your pants!” sanoi Jere hymyillen ja alkoi riisua seisomaan nousseen Kaisan märältä denimiltä tuoksuvia Ebbafarkkuja. Kaisa halasi Jereä ja tunsi tämän kovettuneen. He katselivat hetken toisiaan silmiin. Kaisa oli ottanut rillit pois. Hänen silmämeikkinsä oli levinnyt ja pitkät tuuheat ripset räpyttelivät kosteita tummia silmiä. Naisessa ei näkynyt enää häivähdystäkään siitä kylmästä matikanopettajasta.

He siirtyivät suoraan sänkyyn. Omat vaatteensa riisunut Jere piti Kaisan farkkuja kädessään kuin aarretta. Samalla hän riisui toisella kädellään Kaisan harmaita jalkovälistä tummuneita Sloggipöksyjä ja näki aivan paljaaksi ajetun alapään. Jere nuoli Kaisan suolaiselta maistuvaa ja virheettömän sileää reiden valkeaa ihoa lähestyen inahtelevan Kaisan pyhintä. Hän käänsi naisen vatsalleen pyrstö pystyyn ja alkoi työntyä takaapäin jo valmiiksi märkään ja liukkaaseen reikään. Jere piti Kaisan ihanalta tuoksuvia pissafarkkuja naamaansa vasten nuuhkien kostean farkkukankaan ja siihen sekoitetun elastaanikumin aromeja työntöjensä tahtiin. Yön kokemukset olivat olleet ohjat aina tiukasti käsissään pitäneelle Kaisalle niin suuri yllätys, että se täydellinen kontrollin menetys tilanteessa oli saanut hänet suorastaan kiimaiseksi. Hän oli nyt aivan eri ihminen. Kaisa voihki ja tunsi kiinteässä pyöreässä pyllyssään Jeren vatsalihasten kosketuksen miehen työntyessä hitaasti hänen sisäänsä useita kertoja. Jokaisella kerralla hän oli lähempänä päänsä räjähtämistä.

Aivan sama kuka hänet ja hänen vahinkonsa oli tänä yönä nähnyt. Hänhän ei ollut se siisti ja itsevarma, hyvin toimeentuleva, järkevä, nykyaikainen, muotitietoinen, salilla käyvä, matematiikanopettaja ja nuori aikuinen – Kaisa. Hän oli jokin epävarma ja likainen, kadulla housunsa kussut pissishoro, joka sai nyt elämänsä ensimmäistä parrua.

2 kommenttia viestissä: “Sattumia (rehtori ja noviisi)”

  1. sladdi says:

    Aivan helvetin hyvä…

  2. geo232 says:

    Harmi että tämä oli vain trilogia!

Kommentoi

top