search
top

Frankensteinin panohirviö

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (39 votes, average: 3.82 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Aikomuksena oli viimeistellä pari uutta tarinaa, mutta tämä vanha jo it.orgilla julkaistu juttu osui silmiin. Tämä taitaa olla hivenen ylipitkä ja seksikohtauksia olisi tarve siivota vähän, mutta kaunotar ja hirviö aihe on jostain syystä minulle läheinen. Tarjolla olisi siis hyvinkin erilainen tarina, joka todella pahasti raiskaa Mary Shelleyn klassisen romaanin Frankenstein.

Ilta oli jo pimentynyt Baijerin maaseudulla, kun yksinäiset vaunut kolistelivat tietä pitkin. Vaikka oli keskikesä, sää oli poikkeuksellisen kylmä. Ikään kuin Jumala olisi halunnut rangaista ihmistä hänen pahuudestaan. Vaikka suuri sota oli päättynyt jo vuosia sitten, seutu vilisi yhä brigantteja. Ajuri hoputti hevosiaan. Matkalaisen ei ollut hyvä kulkea yöllä näillä syrjäisillä teillä. Eikä näiden matkalaisten ollut tarkoituskaan taivaltaa yötä myöten. Kohtalo oli puuttunut peliin rikkoen vaunun pyörän kuoppaisella tiellä. Ajurilta oli mennyt puoli päivää pyörän korjaamiseen ja nyt matkalaiset olivat vielä usean tunnin päästä lähimmästä majatalosta.

Vaunun sisällä matkustavat kolme nuorta neitoa olivat huolissaan. Suuren sodan veteraanit olivat joukolla kääntyneet maantierosvoiksi, kun sodan runtelemassa maassa ei ollut muuta elinmahdollisuutta. He kaikki tiesivät vallan hyvin mitä tällaiset ryövärit tekisivät nuorille naisille. Tai ainakin kahdelle heistä. Vaunussa matkaavan aatelisrouvan maantierosvot saattaisivat jättäisivät rauhaan suurten lunnaiden toivossa, mutta hänen kahta palvelusneitoa aatelisuuden viitta ei suojelisi. Naiset hytisivät kylmästä ja pelosta, kääriytyen paksujen villahuopien alle rukoillen kaitselmukselta suojelua.

Herttuatar Isabella ei pitänyt kylmästä pohjoisen maasta ja takertui tiukemmin vällyihinsä. Hän oli kotoisin etelän auringon maasta ja se näkyi hänen ulkonäössään. Naisen iho oli auringon kultaama ja tummankiharat hiukset pyrkivät vapaaksi niitä kahlitsevasta nutturasta. Hänen aristokraattinen nenä ja ruskeat silmät, jotka vihastuessaan suorastaan hehkuvat, saivat nuoren naisen näyttämään eksoottiselta vaaleiden germaanien joukossa. Isabella oli naitettu vieraan maan ruhtinaalle. Hänen isänsä oli kutsunut sitä hyväksi naimakaupaksi, mutta nainen ei kyennyt olemaan samaa mieltä. Olihan hän sukua kuninkaalle, joskin etäinen pikku-serkku, ja oli suorastaan häväistys tulla naitetuksi jonkin kaukaisen maan alempisäätyiselle herttualle.

”Ja millaiselle herttualle?” Tumma nainen pohti mielessään. Mies oli häntä huomattavasti vanhempi ja tämän paras ominaisuus oli Isabellan mielestä vaaliruhtinaan suuri varallisuus. ”Muuta iloa äijästä ei ollutkaan.” Pariskunta oli ollut naimisissa jo useamman vuoden, mutta jälkikasvua heillä ei ollut, herttuan ollessa kiinnostuneempi ruokapöydän antimista kuin aviollisista velvollisuuksistaan. Tai sitten vaaleista germaaninaikkosista, kuten herttuattaren edessä istuvat hovineidot.

Isabella katseli pitkään vastakkaisella penkillä istuvia nuoria naisia. He olivat hieman herttuatarta nuorempia, parinkymmenen ikävuoden paikkeilla olevia vaaleita naisia. Palvelusnaiset olivat hyvin samankaltaisia, joskin Mathilda oli heistä kahdesta muodokkaampi, runsaiden naisellisten muotojen suorastaan pursuessa ulos syvään uurretusta ryöhelöpaidasta. Katje taasen oli ystäväänsä sirompi ja pidempi. Mathildan kullanruskeat ja Katjen kastanjanruskeat hiukset olivat molemmilla tiukasti nutturalle palmikoituna.

”Tuollaisistako naisista mieheni pitää?” Herttuatar mietti hiljaa.

Isabella oli aavistellut, että hänen aviomiehensä vieraili palvelusväen vuoteissa, mutta oli jokin aika sitten vahingossa joutunut todistamaan tällaista synnillistä tekoa. Ruhtinas oli poistunut illallispöydästä aikaisin valittaen väsymystä. Vastoin tapojaan herttuatar oli seurannut häntä haluten miellyttää aviomiestään. Kun nainen oli päässyt ruhtinaan makuukamarin luokse, oven takaa kuulunut hiljainen ähkinä kertoi hänelle mitä huoneessa tapahtui. Isabella tiesi, että hänen olisi pitänyt poistua paikalta hiljaa.

Sen sijaan herttuatar oli kurkistanut raollaan olevasta ovesta. Hän oli äännähtänyt tukahtuneesti nähdessään aviomiehensä makaavan palvelijatar Mathildan päällä. Pari oli liian keskittynyt synnilliseen toimitukseensa, että olisi huomannut ovensuussa tirkistelevää naista. Näin ollen Isabella oli saanut rauhassa katsella kuinka hänen miehensä karvainen takamus nousi ja laski hänen yhtyessä hovineitoon. Mathildan kookas povi höllyi kiivaan nainnin tahdissa kasvojen punottaessa nautinnosta. Tajuamattakaan mitä oikein teki, herttuatar oli jäänyt katselemaan parin yhdyntää. Huoneen oli täyttänyt raa’an seksin tuoksu ja voihkinta, ja näky oli aiheuttanut nipistyksiä Isabellan alavatsassa. Vasta kun ruhtinas äänekkäästi ulvahtaen purkaantui palvelustyttöön ja lysähti makaamaan tämän päälle, lumous oli särkynyt ja herttuatar oli kipittänyt pikaisesti pakoon.

Sinänsä herttuatar ei kyennyt vihaamaan palvelusnaisia, vaikka he antautuivat ruhtinaalle. Vaikka kirkko toista opetti, eihän se ollut heidän vikansa, että miehinen lihan himo pääsi valloilleen ja etsi astiaa purkautumiselleen. Eräällä tapaa hän hyväksyi sen, olihan linnanherran oikeus nauttia maansa hedelmistä. Isabella vain toivoi, että herttua välillä huomioisi hänetkin. Hän halusi aviomiehensä tekevän hänelle samaa kuin palvelustytöille ja täyttävän hänet miehisyydellään.

Vaunujen äkillinen pysähtyminen ja ulkopuolelta kuuluvat huudot herättivät herttuattaren mietteistään. Kaitselmus ei ollut suopea kyseisenä yönä ja rukoukset eivät olleet auttaneet. Ryhmä maantierosvoja oli saartanut kulkijat. Ajuri huudahti kauhuissaan ja hyppäsi pukilta maahan. Mies pinkaisi karkuun minkä jaloistaan pääsi juosten metsikön suojaan naurunremakan säestämänä.

”Antaa jänishousun juosta. Saamme sen myöhemmin jos on tarvis. Otto, vilkaisemppahan mitä vaunuista löytyy.” Herttuatar kuuli karhean miesäänen komentavan. Isabella kirosi mielessään ajurin pelkuruutta. Nyt ei olisi ketään suojelemaan naisten kunniaa. Vaunun ovi aukesi narahtaen ja pää työntyi oviaukosta. Mies tarkisteli matkustajia ja huomattuaan neidot hänen hampaaton suu venyi leveään virneeseen.

”Hei pomo tuu kattomaan mitä täältä löytyi!”

Hetken kuluttua oviaukkoon tuli toinenkin naama. ’Pomo’ ei näyttänyt yhtään paremmalta kuin ensimmäinen mies likaisen parran ja paiseiden koristellessa kasvoja. Tämänkin miehen naamalle levisi virne ja himo paistoi silmistä niin että naisille ei jäänyt epäilystäkään rosvojen aikeista.

”Olen herttuatar…” Isabella aloitti, mutta sapelin välähdys pimeässä hiljensi naisen.

”Ja minä olen Kenraali Blücher!” Rosvojen päällikkö sanoi ja päästi röhönaurun. ”Ulos vaunusta!”

Protestit eivät auttaneet ja naiset ajettiin vaunusta ulos miekkojen kärjillä uhaten. Yksi rosvoista oli kiivennyt vaunun katolle nakellen neitojen matkatavaroita kovakouraisesti maahan ja toinen rosvoista oli irrottanut hevoset. Kaiken kaikkiaan maantierosvoja oli puolisen tusinaa ja he kaikki tapittivat vaunusta laskeutuvia neitejä.

”Arvon rouvat.” Päällikkö tervehti naisia ja kumarsi teatraalisesti. Koko joukko puhkesi nauramaan remakasti ja jotta ei olisi jäänyt epäselväksi kuinka vähän he kunnioittivat aatelisia, joukon johtaja kouraisi Isabellaa takapuolesta.

”Laihanlainen, mutta eiköhän sille käyttöä löydy.” Räkäinen nauru säesti tunkeilevaa kättä. Isabella koetti kiemurrella karkuun haisevaa miestä, mutta päällikkö tarttui ranteeseen ja väänsi sen taakse. Herttuatar ehti jo rukoilla Luojalta nopeaa loppua, kun metsän reunasta kajahti käsky:

”Päästäkää heidät vapaaksi!”

Rosvojoukon johtaja irrotti otteensa yllättyneenä ja kääntyi kohtaaman tulijan. Herttuatar teki ristinmerkin kiittäen pelastuksestaan. Ensin hän kuvitteli tulijan olevan ajuri, mutta ääni oli ollut liian matala. Pimeästä metsästä oli vaikea erottaa mitään, mutta lopulta Isabella huomasi puiden välissä tumman varjon. Hahmo oli liian kookas mieheksi, joten hän ensin luuli sen oleva karhu, mutta kun jättiläinen askelsi eteenpäin, siitä paljastui ihmismäisiä piirteitä.

”Lähtekää ja älköökö katsoko taaksenne!” Jättiläinen komensi. Mutta karaistuneita veteraaneja ei säikytetty helpolla. Rosvoilla ei ollut mitään aikomustakaan perääntyä. Tulijoita vaikutti olevan vain yksi ja puolitusinaa raavasta miestä hoitelisi yhden jätinkin jos tarve vaatisi.

”Sinä ja mikä armeija?” Roistojen päällikkö uhmasi. ”Keisarillinen kaartikaan ei saanut meitä perääntymään, joten miksi vapisisimme metsäläisen edessä?”

Äkkiarvaamatta ja ketterästi jättiläinen loikkasi tielle lyöden kaksi ensimmäistä roistoa maahan ennen kuin kukaan ehti reagoida. Jäljelle jääneet kohottivat miekkansa ja kääntyivät kohtamaan muukalaisen. Yksi heistä nosti miekkansa ja ulvoen täyttä kurkkua hyökkäsi kohti tulokasta. Salaman nopeasti jättiläinen väisti iskun tarttuen roistoa käsivarresta. Hetken he painivat, mutta nopeasti kävi ilmi tuntemattoman auttajan suuret voimat. Turhaan ei muukalainen näyttänyt jätiltä, sillä hän oli kookasta ryöstäjää päätä pidempi. Alakynteen jäänyt rosvoa ulvahti ja hyökkääjä päätti kamppailun kolauttamalla kyynärpäällään maantierosvon tajuttomaksi.

Yksi jäljelle jääneistä rosvoista pelästyi niin, että pudotti miekkansa ja säntäsi pakoon. Mutta roistojen päällikköä ei niin vain säikytetty. Olihan hän kohdannut kaikenlaista suuressa sodassa ja selvinnyt niistä voittajana. Kun jättiläinen kääntyi päällikköä vasten, tämä kaivoi esiin pistoolinsa ampuen lähietäisyydeltä. Laukauksen ääni kaikui hiljaisessa yössä pelästyttäen hevoset karkuun. Jätti horjahti osumasta, mutta ei pysähtynyt. Hämmästynyt rosvopäällikkö ei ehtinyt liikahtaakaan muukalaisen ottaessa aseen kädestä vääntäen samalla ranteen sijoiltaan.

Se oli liikaa rosvoille ja he säntäsivät pakoon sadatellen itsensä vihtahousun käyneen kimppuun. Hitaimmille muukalainen antoi mehevän potkun persuuksille vauhdittaen roistojen pikaista poistumista.

”Kiitän Teitä arvon herra.” Herttuatar kiitti helpottuneena muukalaista.

Mies todellakin oli jättimäinen. Hänellä oli hartioissa kahden miehen mitta ja pituutta Isabella arveli olevan päältä seitsemän jalkaa. Pilven takaa esiin pilkahtanut kuu valaisi hetkeksi miehen kasvot ja kauhistunut aatelisnainen teki pikaisen ristinmerkin. Miehen kasvot oli groteskin vääristyneet ja arpien peittämät. Kasvojen profiilia hallitsi jämerä leuka, josta olisi riittänyt usealle miehelle. Pelastaja olikin hirviö! Isabella kutsui suojeluspyhimystään ja arveli joutuneensa vielä suurempaan vaaraan kuin äsken oli ollut metsärosvojen armoilla. Muukalaisesta ei kuitenkaan huokunut pahuus ja hetken rauhoituttuaan nainen alkoi uskoa, että hänen edessään ei seisonut Haadeksen petoa.

Jätti näki järkytyksen paistavan naisten kasvoilta. Hän ei yllättynyt heidän reaktiostaan. Muukalainen oli tottunut ihmisten kauhuun kaikkialla missä kulki. Jopa hänen oma isäntänsä, tohtori, oli hylännyt hänet nähtyään millaisen hirviön oli luonut. Otus oli kääntymässä pois, mutta tumma nainen tarttui hänen käsivarteen ja sanoi uudestaan:

”Kiitän Teitä arvon herra.” Herttuatar kiitti uudestaan pelastajaansa. Hänen ääni värisi ja sanat olivat takertua kurkkuun, mutta hirviö kuuli vilpittömyyden äänensävyssä. Jättiläinen kumarsi syvään jääden seisomaan paikoilleen.

”Metsä on vaarallinen ja matka on pitkä. Voisittekohan Te arvon soturi saattaa meidät majatalolle? Mieheni on varakas ja palkitsee Teidät hyvin.”

Muukalainen ei vastannut mitään, mutta nyökkäsi. Herttuatar tuntui luottavan mieheen, joskin palvelusneidot pelkäsivät hirviötä yhä. Vaitonaisina he alkoivat kerätä hujan hajan heitettyjä matkatavaroita, samalla kun jättiläinen tutki vaunuja. Hevoset olivat tiessään ja tiedossa oli pitkä patikkaretki. Valiten mukaansa vain oleellisen, ryhmä alkoi tallustaa pimeätä tietä eteenpäin.

Suuri muukalainen kiehtoi herttuatarta. Oliko hän vammautunut sotilas, vaiko syntymästään tuollainen luonnonoikku? Mies ei juurikaan pukahtanut, antoi vain lyhyitä murahduksia Isabellan kyselyihin. Seurue vaipui hiljaisuuteen, mutta kauan he eivät saaneet rauhassa matkata. Soihdut valaisivat horisonttia ja huudot kertoivat maantierosvojen palanneen. Ja lukuisampina kuin aikaisemmin. Edes jätin voimat eivät riittäisi sellaista joukkoa vastaan, joka metelöinnistä päätellen saavutti ryhmää nopeasti.

Sanomatta sanaakaan hirviö kaappasi herttuattaren vahvoilla kourilla ja nosti hänet selkäänsä. Kun vastaan hangoitteleva nainen oli reppuselässä, luonnonoikku tarttui lapiomaisilla kämmenillä palvelustyttöjä takamuksesta ja kaappasi heidät syliinsä. Välittämättä naisten rimpuilusta, muukalainen syöksyi metsän suojaan. Takaa-ajajat olivat jo niin lähellä, että näkivät ryhmän ja ryntäsivät perään. Huuto ja sadattelu kantautui pakenevien korviin. Jättiläinen kiihdytti vauhtiaan pinkoen kukkulaa ylös minkä jykeviltä jaloiltaan kykeni.

Takaa-ajo jatkui pitkin mäkistä maastoa. Naisten vastalauseet olivat loppuneet heidän tarrautuessa hirviöön kuin viimeiseen oljenkorteen. Palvelustytöt painoivat päänsä karheaa työpaitaa vasten tuntien jätin laajan rintakehän nousevan ja laskevan ponnistuksen tahdissa. Sen kädet olivat niin suuret, että tytöillä oli ikään kuin jakkarat joilla istua ja olennolla ei tuntunut olevan vaikeuksia kannatella kahtakaan naista. Rumiluksen selässä herttuatar Isabella kietoi kätensä tiukasti paksun kaulan ympärille ja levitti reitensä vyötärön ympärille puristaen minkä jaksoi. Hienon aatelisnaisen ei sopinut käyttäytyä näin, mutta hän ei ajatellut etikettisääntöjä, vaan tiedosti oudon muukalaisen olevan hänen ainut turva rosvojoukon häpäisyä vasten.

Jätti vaikutti väsymättömältä tasaisen puuskutuksen ollen ainoa merkki ponnisteluista. Rosvojoukon soihtuja tai huutoja ei enää kuulunut, mutta luonnonoikku ei hidastanut vauhtia vaan eteni määrätietoisesti. Vasta kun muukalainen tuli metsästä pienen aukion muodostaman mäennyppylän luokse, se pysähtyi. Mäen laidalla oli pieni mökki, jonka luokse se asteli. Mökin edessä otus varovasti laski hämmentyneet naiset maahan. Kaikki kolme katselivat hirviötä sekavin tuntein. Se oli pelastanut heidät, mutta sen pelkkä valtava koko pelotti, puhumattakaan groteskista ulkomuodosta.

”Koti.” Olento virkkoi ja avasi mökin viittoen naisia astumaan sisään. Kevyt vaatetus ei suojannut yön viileydeltä ja naiset astuivat mielellään tupaan. Mökki oli pieni ja niukasti kalustettu, makuulavitsa, tulisija, pöytä ja pari penkkiä olivat ainoat huonekalut. Siitä huolimatta se näytti siistiltä ja yllättävän kodikkaalta, vaikka herttuatar ei kyennyt kuvittelemaan asuvansa tuolla tavalla.

Huomattuaan neitojen vieläkin värisevän kylmästä, jättiläinen meni tulisijan luokse ja sytytti valkean. Ottaessa lisää halkoja, olento värähti ja inahti hiljaa. Naiset huomasivat punaista verta paidan hihalla. Muukalainen oli sittenkin satuttanut itsensä kamppailussa roistoja vastaan. Pelostaan huolimatta palvelustytöt säälivät jättiä ja hoitaakseen haavaa, he varovasti nostivat paidan olennon päältä. Vaikka neidot olivat tunteneet laajan rintakehän vartaloitaan vasten, niin paljaan yläruumiin näkeminen aiheutti spontaanin huudahduksen. Herttuatarkaan ei kyennyt kääntämään katsetta pois jätin massiivisesta rintakehästä. Tynnyrimäinenkään ei tuntunut riittävältä kuvaamaan olennon ylävartaloa, joka oli kahden-kolmen normaalimiehen rinta. Käsivarren hauikset olivat kooltaan vastaavat ja eikä jäänyt epäselväksi mistä löytyivät voimavarat kolmen hennon naisen kannattamiseen.

Rumilus tulkitsi tuijotuksen inhoksi ja kääntyi seinää vasten. Palvelustytöt hieman kammoksuivatkin tuota olentoa, mutta olivat kiitollisia sille pelastuksesta. Varovasti he lähestyivät hirviötä ja ojensivat kätensä koskettaakseen sen ranteita. Koostaan huolimatta olento vaikutti hyvänsuovalta ja tytöt rohkaistuivat. Sen käsivarressa oli vertavuotava haava ja se vaati hoitoa. Mathilda otti vettä sangosta pesten haavan ja herttuatar itse sytytti kynttilöitä tuodakseen valkeutta mökkiin.

Haava paljastui vain naarmuksi, jonka rosvopäällikön laukaisema pistooli oli aiheuttanut. Siitä huolimatta se vaati hoitoa. Katje löysi pullon alkoholia pesien sillä haavan. Kun muutakaan ei ollut saatavilla, Mathilda nosti hamettaan ja paljasti vaalean reitensä. Hän repi pitkiä suikaleita alushameestaan ja sitoi niillä jätin haavan. Tyytyväisinä palvelustytöt katsoivat työnsä tuloksia. Haava vaikutti hyvin hoidetulta ja luonnonoikku nyökkäsi kiitokseksi. Mutta kahden nuoren naisen kosketus oli aiheuttanut muutakin. Naiset olivat jo aikaisemmin panneet merkille suuren pullotuksen housujen etumuksessa, mutta nyt se oli kasvanut entisestään.

Olennon housujen nyörit olivat vaikeuksissa, kun etumuksen muhkura kasvoi kasvamistaan. Katje kirkaisi ääneen nähdessään falloksen valtaisan muodon piirtyvän housukankaan läpi. Ottaen huomioon muukalaisen koon, ei ollut oikeastaan yllättävää, että sen siitinkin olisi suunnaton, mutta silti kaikki naiset haukkoivat henkeä tuijottaessaan housuihin muodostunutta pullistumaa. Rumilus selvästi häpesi aiheuttamaansa hämminkiä ja asetti kämmenensä etumuksen suojaksi.

Viekas Mathilda ei ollut moksiskaan, vaan siirsi jättiläisen kädet pois tieltä. Nuolaisten huuliaan, hän vapisevin käsin kävi kiinni housun nyöreihin. Hetken taisteltuaan nauhat antoivat periksi housujen valahtaessa nilkkoihin. Käsittämättömän kokoinen siitin pongahti vapauteen ja jäi sojottamaan jäykästi kaartuen kohti kattoa. Nyt oli Isabellan vuoro äännähtää. Vaikka olentoa voi hädin tuskin kutsua ihmiseksi, niin hän ei kyennytkään kuvittelemaan, että millään Luojan luomalla voisi olla tuollaista aisaa. Fallos oli herttuattaren kyynärvarren pituinen ja yhtä paksu. Täydentäen järkyttävän näyn hirviön jalkovälissä roikkui kaksi pienen omenan kokoista kivespussia.

”Täytyyhän sankarin saada palkintonsa.” Mathilda sanoi irstaasti löysäten paitansa selkänyörejä. Muodokkaat rinnat pulpahtivat esiin ja hän suorastaan tarjosi niitä jätille. Nuoresta iästään huolimatta vaalea nainen ei ollut kokematon miesten kanssa, joskin hänkään ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa kalua miehellä. Yhtyä hän ei aikonut tuohon hirviöön, mutta neito tiesi miten miehiä miellytetään muutenkin. Ja ulkomuodostaan huolimatta olento oli puhdas mies.

Hitaasti kumartuen Mathilda lähestyi jätin nivusta. Suorastaan pyörryttävän voimakas maskuliininen tuoksu ympäröi hänet. Varovasti hän lipaisi kielellään tulenpunaista herkkutatin muotoiseksi paisunutta terskannuppia. Makukin oli vahva ja ällistynyt Mathilda veti nopeasti kielensä takaisin. Hän yritti tottua kirpeän suolaiseen makuun ja puristi kätensä falloksen ympärille. Nainen ei kunnolla kyennyt sulkemaan kättään, niin paksu otuksen siitin oli. Se ei juurikaan joustanut hänen puristaessaan voimiensa takaa ja pinta tuntui nahkamaisen karhealta.

”Pyhä neitsyt! Mikä olento tämä onkaan?” Mathilda julisti puoliääneen.

Vaalea neito ei luovuttanut helpolla. Hän katseli massiivisena seisovaa aisaa ja kevyesti kuljetti kättään pitkää vartta myöten. Pissareiästä puristui tippa kirkasta esispermaa ja vaistomaisesti Mathilda ojensi kielensä uudelleen. Hän värähti silminnähden kun pisara putosi kielelle ja pistävä tunne levisi makuhermoihin. Siitä huolimatta tyttö piti suun auki vatkaten kädellään paksua fallosta ikään kuin pumpatakseen lisää miehenmahlaa. Kun nestettä ei tuntunut riittävästi heruvan, hän avasi suunsa apposen ammolleen ja nieli terskan punaisten huulien sisään.

Kauhistunut herttuatar teki jälleen kerran ristinmerkin. Isabella tiesi, että olisi pitänyt poistua mökistä, mutta hän ei kyennyt kääntämään katsetta pois. Näky oli käsittämättömän irstas, kun vaalea palvelustyttö imi posket pullollaan hänelle aivan liian isoa miehuutta. Huomaamatta nainen oli kääntynyt ja istui nyt hajareisin penkin päällä. Hänen pieni povi kohoili kiihtyneen hengityksen tahtiin. Hänelle oli tullut kuuma ja Isabella avasi harmaan kaulalle asti ulottuvan paidan nappeja.

Kiihkossaan luonnonoikku yritti työntää erektiotaan syvemmälle Mathildan nieluun. Tyttö nieli minkä kykeni, mutta leukoja jomotti varren ollessa liian paksu. Hänen aikoessa luovuttaa jätin siitin nytkähti rajusti. Pissareikä avautui syösten kuumaa mahlaa tytön suuhun. Paksua siemennestettä tuli paineella, eikä yllätetty Mathilda kyennyt nielemään sitä kaikkea. Herttuatar katsoi silmät pyöreinä kun tytön leukapielistä pursusi valkoista tahnaa. Mathildan kädet haroivat ilmaa hänen kykenemättä mitenkään estelemään hirviötä. Lopulta palvelustytön piti sylkeä siitin suustaan. Rumiluksen pallit vaan eivät tuntuneet tyhjentyvän millään, tahmean sperman suihkutessa loppumattomana virtana palvelustytön kasvoille ja runsaalle povelle.

Vasta kun tyttöparka oli sakeiden limavanojen kauttaaltaan tahrima, hirviön siemensyöksy päättyi ja olento ähkäisi tyydytettynä. Isabella ja Katje huudahtivat järkytyksestä. Heidän edessään oleva otus ei ollut tästä maailmasta. Mathilda taasen ei kyennyt sanomaan mitään väkevän siemennesteen polttaessa kurkkua. Hän putosi lattialle ja kaki rajusti kurkkuaan saadakseen ilman taas kulkemaan. Herttuatar katseli kuinka hänen palvelustyttönsä yritti toipua saamastaan käsittelystään. Kun aatelisnainen taas käänsi silmänsä jättiin, hän koki äskeistäkin suuremman shokin. Rumiluksen erektio oli yhä täydessä seisokissa ja jökötti yhtä väkevästi kuin aikaisemmin.

Palvelustyttö Katje oli ollut vieressä, kun hänen ystävättärensä oli suorittanut fellaation hirviömäiselle aisalle. Nyt hänet ympäröi äitelä miehisenmahlan tuoksu ja hän oli täysin jyhkeän falloksen lumoissa. Tyttö tiesi mitä hänen tuli tehdä. Hän avasi palmikkonsa päästäen kastanjanruskeat hiukset vapaaksi. Pikaisesti hän riisui hameensa ja alushameensa, koska ne olisivat vain tiellä siinä mitä hän aikoi tehdä. Katje ei ollut yhtä runsas kuin Mathilda, mutta hänen täyteläiset rintansa värisivät ja hänen maidonvalkea ihonsa kuulsi puolihämärässä mökissä.

Hirviö odotti kärsivällisesti mitä seuraavaksi tuleman pitää. Katje epäröi vielä ja lähestyi jättiä varovaisesti. Hän asetti kätensä aisan tyven ympärille. Elin oli kuin puunoksa, karhea, paksu ja taipumaton. Tyttö polvistui lattialle ja kumartui hieman jääden puolittain tuon massiivisen siittimen alle. Sen varsi oli pidempi kuin palvelustytön kasvot ja Katjen mielestä se oli yhtä aikaa pelottava ja lumoava.

Miehuus oli vaalean liman peittämä ja raskas klimppi putosi tytön poskelle. Hän työnsi kielensä esiin ja nuolaisi terskaa. Katje ei ollut koskaan aikaisemmin maistanut mitään vastaavaa ja värähti pistävän suolainen maun polttaessa kielen makuhermoja. Mutta siinä oli jotain houkuttelevaa ja Katje halusi lisää tuota miehistä nektaria. Hän liikutti suutaan pitkin kookasta vartta, hamuten koko valtaisaa asetta itselleen. Olento ähki nautinnosta jota tyttö suullaan tuotti. Se alkoi olla valmis laukeamaan uudelleen, mutta äkkiä palvelustyttö lopetti. Hän nousi hieman ja katsahti emäntäänsä.

”Armollinen Rouva, Teidänkin tulee maistaa tätä nektaria.”

Aatelisnainen kykeni vain pudistelemaan päätään. Hän ei kyennyt ajattelevansa yhtyvänsä tuohon hirviöön. Palvelustyttö ei luovuttanut niin helpolla, vaan siittimestä vetäen talutti jätin kohti herttuatarta. Ylisuurta salamimakkaraa muistuttava fallos heilui aivan Isabellan nenän edessä, väkevän hajun sulkiessa naisen pauloihinsa. Koska herttuatar istui jäykkänä paikallaan, Katje tarttui hänen käteensä ja siirsi sen miehuuden päälle. Isabellasta tuntui kuin olisi koskettanut kynttilän liekkiä, mutta hän ei vetänyt kättään pois. Koko ruumis meni kananlihalle, kun hän tunsi siittimen sykkivän kämmentään vasten. Se ei ollut lainkaan samanlainen kuin aviomiehellä. Herttuan elin oli pehmeä ja vaatimaton nysä verrattuna jätin jyhkeään erektioon.

Voittaen pelkonsa, herttuatar suuteli terskan hattua. Hänkin tunsi voimakkaan maun ja humaltui sen alkukantaisuudesta. Pissareiästä valui norona kirkasta esispermaa suoraan suuhun. Nainen piti huulensa kiinni terskassa imien sakeaa nestettä kuin jumalten ambrosiaa. Katje käytti hyväkseen tilaisuutta ja avasi emäntänsä paidan. Isabella ei vastustellut palvelustyttöään ja antoi tämän riisua itsensä irrottaen otteensa valtaisasta falloksesta vain kun oli pakko. Naisen hiekanruskea iho näytti samettiselta kynttilöiden valossa, ja palvelustyttö ei kyennyt vastustamaan kiusausta koskettaen sormellaan pehmeää ihoa.

Rohkaistuttuaan Katje kuljetti kättään ympäri emäntänsä vartaloa. Hänen kätensä eksyi pienen poven päälle ja sulki rinnan kämmeneensä. Kookas naisen rinta ei ollut mutta sitäkin terhakkaampi ja palvelustyttö tunsi kuinka kovettunut nisä hankasi kämmentä vasten. Hän polvistui jätin viereen kumartuen kohti alavatsaa. Pitkästä falloksesta riitti molemmille naisille ja Katje avasi suunsa purrakseen jykevää tyveä. Mutta aisa oli niin paksu varren juurelta, että tyttö ei saanut kunnon otetta. Samaan aikaa herttuatar yritti avata leukojaan saadakseen herkkutatin hatun lieritkin mahtumaan suuhunsa. Se oli liikaa jätille, joka oli laueta uudestaan siihen paikkaan. Otus veti aisansa ahnaiden naikkosten ulottumattomiin astahtaen taaksepäin.

”Yhdyntää!” Olento vaati.

Tämä säikäytti naiset. He eivät olleet kyenneet kunnolla avaamaan suitansa massiiviselle melalle, niin sisimpien sopukoiden raottaminen olisi sula mahdottomuus. Katje näki pelon emäntänsä silmissä ja käänsi katseensa alistuneena lattiaa. Hän tekisi sen suojellakseen aatelisrouvan siveyttä. Palvelustyttö nielaisi syvään ja käveli lavitsan luokse. Hän oli aikeissa asettua selälleen makaamaan, kun hirviö tarttui vyötäröön nostaen tytön kevyesti ilmaan. Hetken se leikki avuttomalla uhrillaan, ennen kuin laski Katjen makuualustan päälle kontalleen.

Järkytyksistä ei meinannut tulla loppua tuona iltana. Herttuatar joutui laittamaan kätensä suunsa eteen ettei olisi huudahtanut ääneen. ”Eihän tuolla tavalla voinut liittyä mieheen. Vain eläimet astuivat tuossa asennossa.” Mutta herttuatar korjasi itseään nopeasti. Muukalainen oli ehkä enemmän eläin kuin ihminen.

Oikeaoppisuudella ei ollut mitään merkitystä hirviölle. Se asetteli terskansa palvelustytön häpyä vasten ja painoi hiukkasen. Katje värähti tuntuessaan suunnattoman suuren terskan tunkeutuvan häpyhuulten välistä. Siitä huolimatta tyttö pysyi urhoollisesti paikoillaan ja pyllisti herkullista takapuolta ylöspäin. Jättiläinen ei survonutkaan elintään heti naaraaseen, vaan antoi vain terskan nupin painua häpyä vasten. Sen erektio oli niin jämerä, että rumilus saattoi rauhassa irrottaa kätensä ja siirtää ne tytön uumalle.

Paineet otuksen nivuksessa kasvoivat ja tiukasti puristaen vyötäröä, se pukkasi takamuksellaan voimakkaasti. Katjen kasvot vääntyivät irvistykseen ja hän huusi kun massiivinen fallos tunkeutui emättimeen. Paksu varsi venytti häpyhuulet kireäksi, eikä tytön vulva kyennyt joustamaan. Siitä huolimatta hirviö puski hampaat irvessä suunnatonta halkoaan entistä syvemmälle uuman kätköihin. Palvelustyttö tunsi halkeavansa kun kivikova erektio puristi alavatsassa. Viimein suuretkaan voimat eivät enää riittäneet, vaan väkevä erektiokin taipui mutkalle. Rumilus katsoi alas ja hymyili nähdessään lähestulkoon kaksi-kolmasosaa sen jättimäisestä, miltei jalan mittaisesta, siittimestä oli kadonnut pingottuneiden häpyhuulten taakse.

Vaalea Mathilda oli saanut aikaa toipua spermaryöpystä. Hän oli kuoriutunut muiden tapaan vaatteistaan ja avannut siemennesteen tahriman palmikon. Nähdessään ystävänsä hädän, hän syöksyi apuun. Mutta pieni nainen oli avuton kookasta muukalaista vastaan, eikä hän osannut tehdä muuta kuin löydä nyrkillään rintakehään. Jätti huomasi toisen palvelustytön ja irrotti kätensä tarttuen Mathildaa tukasta. Rumilus roikotti naista hiuksista estääkseen tämän hyökkäykset. Sitten se muisti kuinka hyvä tämä oli ollut suunsa kanssa. Luonnonoikku levitti jalkojaan ja veti rimpuilevan naisen haaroväliinsä. Se puristi reidet palvelustytön vartalon ympärille, ei rusentaen tätä vaan sen verran, että tämä pysyisi paikoilla ja vapautti otteensa hiuksista.

”Käytä suutasi nainen.” Jätti komensi.

Mathilda ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin totella. Kookkaat kivespussit olivat suoraan naisen kasvojen edessä ja hän kohdisti huomionsa ensiksi niihin. Varovasti hän nuolaisi karvaista säkkiä. Sekin maistui suolaiselta ja voimakkaalta. Hirviöllä oli käsittämättömän maskuliininen ominaismaku ja kohta Mathilda lipoi pusseja ahnaasti. Jätti nautti suunnattomasti. Se hieman hellitti otettaan Katjestä eikä enää survonut elintään naiseen. Mutta se ei myöskään vetänyt ylisuurta aisaansa tytön rasitetusta vaginasta.

Aikansa hirviö pysyi paikoillaan. Se nautti tuntiessaan ahtaan vaginan puristuvan tiukasti kalun ympärille ja tytön pienikin liikahdus tuntui hankauksena vartta vasten. Katjen kipu oli väistynyt ennen kokemattoman tunteen alle. Tytön vulvaa rasitettiin äärirajoille, mutta sisään ahdetun falloksen tykytys sai lämpimän olon leviämään koko ruumiiseen. Tyttö huomasi kihnuttavansa itseään valtaisaa fallosta vasten ikään kuin lievittääkseen kutinaa jota ei itse kyennyt raapimaan. Ja palvelustyttöä kutisutti. Jättimäiseksi paisunut virtsaputki muodosti muhkuran siittimen alapinnalle ja nyt se painoi rajusti esiin tullutta klitorista vasten.

Jätin kädet olivat jääneet vapaiksi ja miettien käyttöä niille se muisti toisen palvelustytön jalkovälissään. Mathilda oli tunnollisesti noudattanut käskyä ja jatkanut suunsa käyttämistä. Salamannopeasti jättiläinen tarttui vaaleaan tyttöön ja veti hänet lavitsalle. Muitta mutkitta se asetteli hänetkin kontalleen, perse hirviötä kohti. Otus ojensi keskisormensa, joka oli hyvinkin keskivertokalun kokoinen ja armoakaan antamatta survaisi sen rajusti Mathildan emättimeen. Yhdellä työnnöllä se tunki koko sormensa tyttöön. Hän ulvahti melkein yhtä lujaa kuin Katjekin äkillisen tunkeutumisen satuttamana. Se ei riittänyt hirviölle ja antamattakaan aikaan toipumiseen, se alkoi naida tyttöä sormellaan niin lujaa kuin kykeni.

Polte jätin kovana seisovassa kalussa oli käynyt sietämättömäksi. Nuoren naisen tempoileva vartalo tahattomastikin hieroi hirviön aisaa tiukasti sen ympärille puristuneen vaginan kautta. Seksuaalinen kuume oli vallannut jätin sen himoitessa enemmän, lujempaa, voimakkaampaa. Noudattaen vaistojaan, hirviö heilautti lantiotaan. Otuksen siitin oli kuitenkin paisunut aivan liian suureksi sirolle tytölle ja se oli ikään kuin jäänyt nalkkiin hänen sisälle. Fallos oli niin tiukasti pillun uumenissa, että kunnon nainti ei onnistunut vaan palvelustyttö keinui jätin tahtiin. Turhautunut hirviö käytti vapaata kättään painaen sen tytön vyötärölle. Tiukasti pusertaen se piti neidon paikoillaan ja ponnisti pohkeillaan. Hitaasti jyhkeä erektio pakotti emättimen taipumaan ja luovuttamaan sen tiiviistä syleilystään.

Katje kiljaisi ja anoi armoa, mutta jätti ei välittänyt palvelustytön rukouksista. Se oli pääsemässä jyvälle siitä miten toimia. Hirviö aloitti verkkaiset työnnöt liikuttaen koko pitkän varren mittaa. Käyttäen valtaisaa voimaansa, olento pakotti kireän vulvan venymään kerta toisensa jälkeen. Tytön häpy oli tulessa kun karhea aisa hankasi vasten herkkää lihaa, hänen tuntiessa sitä kautta falloksen jokaisen suonen ja pahkuran sen liikkuessa syvällä uumassa. Tunne oli uskomaton aisan aiheuttaman rasituksen levitessä sähköisinä aaltoina koko ruumiiseen. Katjen silmissä säkenöi alkavan orgasmin merkiksi.

Väsymättä jätti oli jatkanut Mathildan kiivasta sormettamista. Pelkkä sormi tuntui kuin raavas mies olisi yhtynyt. Kestävä, jäykkä ja vahva mies. Palvelustytöt huohottivat kilpaa, inahdellen välillä villisti. Herttuattaren ei ollut vaikea arvata, että hirviö tuotti nautintoa yhtä aikaa molemmille tytöille. Hän katseli kuinka kiima oli vääristänyt kummankin kasvot. Kun Mathildan vagina alkoi kouristella orgasmien tahdissa, otus hellitti sormellaan.

Kuitenkaan hirviö ei ollut vielä valmis Katjen kanssa. Se upotti fallostaan nuoren naisen puhki naituun vaginaan entistä kiihkeämmin. Sen paineet kasvoivat eturauhasessa, mutta liikkeelle ne eivät millään lähteneet. Olento parkaisi ja kiihdytti tahtiaan. Pitääkseen vaikeroivan tytön paremmin paikoillaan, jätti vapautti kätensä Mathildasta ja molemmilla kämmenillä rutisti uumaa. Se liikutti aisaansa entistä kiihkeämmin, mutta mikään ei riittänyt. Toivottua purkausta ei tullut ja hampaat irvessä hirviö jatkoi avuttoman tytön painamista. Katje ei enää tiedostanut ympäristöään, vaan oli enää pelkkä sukupuolielin. Kipua ei ollut enää, oli vain tuo jyhkeä aisa, joka halkaisi häntä.

Jätin voimilla ei näyttänyt olevan rajaa. Kiimassaan se puski fallostaan rajusti ja sellaisella tahdilla, että edes vierestä seurannut herttuatar ei pystynyt sanomaan oliko se työntymässä sisään vai ulos. Vaikka tiukassa uumassa ei ollut enää tilaa, rumilus yritti silti joka työnnöllä tunkea elintään aina vähän syvemmälle. Mikään elollinen ei voisi kestää loputtomiin tuollaista, eikä Katje ollut poikkeus tästä. Vaikka tyttö ei sitä itse enää tiedostanut, hänen ruumiinsa alkoi olla sietokyvyn katkeamispisteessä. Siitä huolimatta paksun virtsaputken hankaus klitorista vasten toi aina vain uusia nautinnon aaltoja.

Vihdoin ja viimein luonnonoikunkin mitta täyttyi. Se puski vielä kerran niin rajusti kuin kykeni. Hirviön koko ruho jännittyi ja kouristeli. Se upotti kyntensä tytön pehmeään ihoon. Paineen kasvu tuntui kipuna välilihassa otuksen karjaistessa. Valtaisa lasti oli tukkinut virtsaputken ja hetkeen ei tapahtunut mitään. Mökin valtasi hiljaisuus, jopa Isabella pidätteli henkeä odottaen mitä seuraavaksi tapahtuisi. Lopulta pato murtui suihkuttaen voimalla kuumaa siementä emättimen pohjalle. Tyttö oli jo aivan täynnä jätin elintä, mutta nyt sinne pulppusi vuolaana virtana paksua spermaa.

Suurten pallien tyhjäksi puristaminen otti aikansa, mutta viimein kalun tempoilu rauhoittui. Vähitellen erektio alkoi pehmetä ja jätti veti työnsä tehneen elimensä kidutetusta vaginasta. Häpy jäi apposen avoimeksi suuren melan jäljiltä paljastaen vaaleanpunaisen tunnelin. Sieltä valui puro valkoista nestettä muodostaen lätäkön makuulavitsalle. Uupunut palvelustyttö rojahti tyydytettynä pedille koettuaan elämänsä nainnin.

Järkyttynyt herttuatar inahti ääneen ja tunsi empatiaa hyväksikäytetyn palvelustyttönsä puolesta. Jätin seksuaalinen suoritus oli ollut suorastaan hirvittävä, mutta naisen poskien punehtuminen ei johtunut pelosta. Tyydytyksensä saanut luonnonoikku ei välittänyt naaraiden tunteista. Se raapi persettään välinpitämättömästi sen mahlasta kiiltelevän kalun roikkuessa puolikovana jalkovälissä. Hirviön päässä jylläsivät alkukantaiset himot sen katseen kiertäessä ympäri mökkiä ikään kuin etsien seuraavaa uhria.

Nääntyneet palvelustytöt makasivat lavitsan päällä. Jättiläinen seisoi paikallaan katsellen kuinka neitojen rinnat kohoilivat hengityksen tahtiin ja kuinka heidän häpynsä supistelivat yhä vaikka se oli vetäytynyt naisista. Myös aatelisnainen tarkasteli näkyä kykenemättä kääntämään katsettaan pois. Hän tuijotti silmät ympyräisinä muukalaista. Tai oikeastaan hirviötä kuten herttuatar Isabella mielessään ajatteli. Sillä eihän tuollaista jättimäistä groteskia luonnonoikkua voisi muuksi kutsua. Tapa millä se oli yhtynyt hänen palvelustyttöihinsä järkytti naista. Se oli ollut rajua, suorastaan eläimellistä. Ja nyt mökin oli täyttänyt huumaava seksin tuoksu, eikä herttuatar kyennyt pakenemaan sitä. Hän oli niin keskittynyt tuijottamaan olentoa, että ei edes itsekään huomannut levittäneensä reitensä ja avautuneeseen häpyyn oli noussut kastetta.

”Hyvä Armollinen Herra.” Isabella kutsui hirviötä ääni väristen. ”Mikä Te olette? Oletteko Te itse Sielunvihollisen lähettämä demoni?”

Jättiläinen käännähti katsomaan aatelisnaista. Se tutkaili pitkään nuorta rouvaa. Sitten se astahti pöydän luokse ja raskaasti rojahti vastakkaiselle penkille.

”En Rouva. Olen kirottu yksinäinen sielu. Luojani ei ollut Kaikkivaltias, vaan kuolevainen mies. Isäni teki minut lukuisista ruumiista ja herätti minut henkiin. Mutta minusta tuli niin rujo, että isänikin hylkäsi minut.”

Olennon kasvot olivat irvokkaat ja arpien peittämät, mutta herttuatar näki niissä lempeyttä. Muukalaisella oli hirviön ulkomuoto, mutta nainen aisti jalon sielun. Otuksen silmissä paloi sellainen yksinäisyys ja kaipuu, että Isabellan kävi sääliksi jättiä. Hän ojensi kätensä ja hellästi kosketti tämän käsivartta.

”Herra, Te olette jalo Ritari. Ja ehkäpä jonain päivänä löydätte sen mitä etsitte. Minäkin olen yksin vaikka minulla on aviomies. Olen kaukana perheestäni vieraassa ja kylmässä maassa. Ja aviomieheni pitää enemmän vaaleista ja runsaista palvelijattarista, kuin kunnioittaa avioliiton pyhää sakramenttia.”

Kaunotar ja hirviö katsoivat toisiaan pitkään. Ehkä heillä olisi enemmän yhteistä kuin päältä näki. Herttuatar rauhoittui lämpimän aallon vallatessa hänen kehonsa. Hän ei välittänyt vaikka tuntematon muukalainen sai vapaasti katsella hänen hoikkaa vartaloa ja salattuja suloja. Nainen jopa heilautti korpinmustia hiuksiaan taaksepäin tarjoten jätille näköalan sulokkaalle kaulalle.

”Mutta hyvä Ritari. Te ette käyttäydy kuin herrasmies naista kohtaan. Herrasmies ei yhdy naiseen tuolla tavoin. Hurjasti ja satuttaen. Kuin eläin.”

Jätti käänsi katseensa maahan häpeästä. Se ei tiennyt seksistä muuta kuin minkä oli oppinut metsän ja tallin eläimiltä.

”Ei se mitään.” Herttuatar hymyili rauhoittavasti huomatessa hämmennyksen otuksen silmissä. ”Palvelustyttöni ovat olleet tuhmia ja heitä sopiikin rankaista. He ovat viettäneet öitä aviomieheni pedissä. Ehkäpä jätän heidät tänne Teidän armoille ja saatte kurittaa heidät synnistä puhtaaksi.” Isabella jatkoi viekkaasti.

Kuultuaan emäntänsä uhkauksen palvelustytöt säikähtivät toden teolla. He eivät olleet tajunneet emäntänsä tietävän yöllistä puuhasteluista. Itku silmässä tytöt pyytelivät anteeksi tekojaan ja vannoivat Kaikkivaltiaan nimessä parantavansa tapansa.

”Ei se mitään. Aviomiehelläni on tarpeensa ja hyväksyn sen. Mutta minullakin on tarpeeni.” Nainen jatkoi ja vilkuili hirviön puolikovana roikkuvaa siitintä. Valmiustilassakin aisa oli jättimäinen. Aivan toisenlainen kuin vaaliruhtinaan elin. Eltaantunut sperman haju kantautui herttuattaren sieraimeen asti. Tuoksu oli niin voimakas, että nainen arveli luonnonoikun miehenmahlan olevan todella väkevää. Herttuatar alkoi pohtia voisiko muukalainen ratkaista hänen ongelmistaan suurimman, lapsettomuuden. Jätin siemen voisi upota hedelmälliseen maaperään ja tuoda perillisen ruhtinassukuun.

”Yhtyisittekö Te minuun?”

Yllättynyt jättiläinen ei tiennyt miten reagoida. Sitä vastoin palvelustytöt olivat innokkaita hyvittämään pahat tekonsa ja hyppäsivät ylös lavitsalta. He kävelivät rumilusta kohti keinuttaen lanteitaan ja polvistuivat tämän eteen tarkoituksenaan suillansa saattaa muukalainen valmiiksi emäntään varten. Hirviö levitti reitensä ja tytöt nojasivat pohkeisiin, jotka olivat paksummat kuin herttuattaren vyötärö. Ei ollut enää syytä epäröintiin ja molemmat tytöt koskettivat huulillansa penistä. Se oli vielä aivan limainen ruumiin eritteistä maun ollessa entistäkin vahvempi. Olennon omaan pistävään makuun sekoittui nyt toinen aromi. Katjestä tuntui oudolta maistaa oma pillu, mutta Mathilda siemaili sitä nautiskellen.

Nyt kun erektio ei ollut vielä täydessä voimassa, Katjen onnistui raottamaan huuliaan tarpeeksi ja saamaan aisa suuhunsa. Pehmeäkin terska täytti tytön suun, mutta hän ahnehti enemmän. Välittämättäkään hankaluudesta, palvelustyttö painoi päätään alaspäin niellen pitkää sauvaa. Mathilda taasen käytti taitavasti kieltään. Hänelle jäi riittävästi vartta vapaaksi mitä käsitellä. Näky pyörrytti jättiä, kun hän katseli kahden soman tytön imevän kalua poski poskessa. Toivottu tapahtui erektion alkaessa kasvaa veren virratessa paisuvaiseen.

Katje tunsi kuinka kalu laajeni hänen suussaan. Verkkaisesti kasvava elin venytti hänen leukojaan auki ja työntyi syvemmälle nieluun. Hän joutui jopa nousemaan, kun ylöspäin kaareutuva siiten veti päätä mukanaan. Tytön henki takelteli ja suuta jomotti paisuvan elimen venyttäessä huulia. Siitä huolimatta tyttö ei luopunut aarteestaan, vaan ahnaasti imi satumaista fallosta. Vasta kun erektio oli jäykkä kuin vanha tammi, vastahakoisesti palvelustyttö antoi periksi.

Jätti työnsi tytöt pois ja nousi. Oli aatelisnaisen vuoro. Järkyttävän kookas siitin seisoi väkevästi ja kiilteli palvelustyttöjen syljestä. Isabella epäröi nähdessään miten massiiviseksi erektio oli paisunut, eikä enää uskonut sen mahtuvan hänen kokemattomaan vulvaansa. Palvelustytöt eivät kuitenkaan antaneet emännälleen mahdollisuutta perääntyä, vaan käsistä pitäen saattoivat tämän makuulavitsalle. He asettelivat naisen selälleen ja levittivät tämän reidet valmiiksi jätille.

Lavitsa narahti uhkaavasti, kun luonnonoikun paino laskeutui sille. Hirviö kävi kontalleen levitettyjen reisien väliin katsellen uutta uhriaan. Se tarttui lapiomaisella kämmenellään elimeensä ohjaten sitä kohti tumman karvoituksen peittämään häpykumpua. Olento painoi terskansa häpyhuulten välistä pakottaen naisen avautumaan. Herttuatar sulki silmänsä. Fallos oli aivan liian iso hänelle ja kipunat sinkoilivat ympäri kehoa. Hänen hengityksensä kävi katkonaiseksi ja suusta purkautui inahduksia. Onneksi hirviö tällä kertaa ymmärsi varoa, eikä yrittänytkään survoa koko aisaa kerralla pillun uumeniin.

Pelkkä terskakin tuntui Isabellasta suunnattomalta sen puristaessa sisikuntaa. Hänen häpynsä oli pingottunut kireäksi kuin viulun kieli sen yrittäessä sopeutua paksuun varteen, joka venytti sitä. Silti tunne oli herttuattarestakin ennen kokematon kivun yhtyessä nautintoon. Huomattuaan vastarinnan kaikkoavan, jätti valmistautui jatkamaan yhdyntää. Mutta parin kokoero teki siitä vaikean. Pari jalkaa pidempi hirviö suoristuessaan peitti siron aatelisnaisen alleen. Isabella pää jäi rintakehän tasolle ja hän tunsi jäävänsä loukkuun tuon olennon alle. Pelosta huolimatta siinä oli jotain käsittämättömän kiihottavaa. Urhoollisesti hän levitti reisiään tarjoten kehoaan jätille.

Hirviö kiemurteli pedillä etsiessään sopivaa asentoa. Lopulta se ojensi kätensä ottaen punnerrusasennon naisen yläpuolella. Sen koko ruumis jännittyi, olennon valmistautuessa koitokseen. Pitäen kädet ja jalat suorina, se alkoi painaa takapuoltaan alas. Siitin ei meinannut ensin liikahtaakaan, mutta jätin lisätessä ponnisteluita se mursi tiukan vaginan vastarinnan. Isabella älähti, kun tuuma tuumalta jykevä varsi työntyi syvemmälle pillun perukoille. Pelkkä kolmasosa miltei jalan mittaisesta aisasta oli tarpeeksi aatelisnaiselle ja painaen kätensä jätin rintaa vasten hän pyysi tätä lopettamaan. Hirviö asettui hetkeksi, mutta piti tietoisesti rasitusta yllä.

Palvelustytöt näkivät kuinka jätin kehon kaikki lihakset olivat jännittyneet. Tumma iho suorastaa pullisteli lihasten ponnistellessa. Katje ojensi kätensä laskien sen jätin pakaran päälle. Tyttö puristi ja tunsi kuinka se oli yhä kova kuin olennon erektio. Ikään kuin kuumehoureissaan palvelustyttö meni pidemmälle työntäen kätensä persevakoon. Pakarat puristuivat kämmenen ympärille rutistaen sulkien sen syleilyynsä. Mathilda ei aikonut myöskään jäädä toimettomaksi. Hän liikutti kätensä otuksen suurelle kivespussille sulkien sen käteensä kuin kypsän omenan.

Naisten kosketus sai rumiluksen alavatsan kuplimaan ja sen oli pakko jatkaa yhtymistä. Välittämättäkään herttuattaren vastustuksesta, hirviö puski aisaansa entistä syvemmälle uumaan. Pillu venyi koska ei ollut muutakaan mahdollisuutta, mutta pienellä naisella oli rajansa. Jyhkeä falloskin joutui taipumaan mutkalle, kun nainen ei kyennyt avautumaan enempää. Jätti luovutti alkaen nostaa takamustaa. Isabella huokaisi helpotuksesta paineen hellittäessä, mutta otuksella ei ollut mitään aietta jättää yhtymistä kesken. Saavutettuaan laen, se alkoi uudestaan laskeutua. Verkkaisesti se punnersi naisen päällä luoden tasaisen pumppaavan rytmin kalulleen.

Karhea iho hankasi Isabellan klitorista tavalla, jota hän ei tiennyt mahdolliseksi. Rasitettu sukupuolielin lähetti nautinnon polttavia impulsseja naisen aivoihin. Rauhallinen nainti sai hekuman huipun liikkeelle aatelisnaisen piehtaroidessa nautinnosta. Jätti ei välittänyt allaan makaavan naisen orgasmista, vaan jatkoi yhdyntää kiihdyttäen hitaasti tahtiaan. Palvelustytöt pitivät kätensä hirviön alaruumiilla ja olivat kumartuneet tämän ylle suudellen niskaa, hartioita ja selkää.

Orgasmi toisensa jälkeen ravisutti aatelisnaista, rumiluksen vauhdittaessa naintiaan. Se alkoi saada rajuja piirteitä, mutta Isabella oli liian uupunut estelläkseen. Massiivinen halko suorastaan naulasi naisen lavitsalle sen tunkeutuessa kerta toisensa jälkeen pillun pohjimmaiselle perukalle. Jätti tunsi kuinka sen nivusta rutisti purkautumisen tarve. Mutta se ei ollut vielä valmis. Vahvat lihakset työskentelivät väsymättä, sen jatkaessa herkeämätöntä jyystämistä. Hiki sai ihon kiiltelemään ja palvelustytöt nuolivat innokkaina suolaisia hikipisaroita.

Kireä emätin hankasi kalua vasten, eikä jätti kyennyt pidättelemään. Kesken työnnön siitin suorastaan räjähti ja Isabella pystyi tuntemaan kuinka hurjalla paineella häneen suihkusi kuumaa mahlaa. Hänen pillunsa kouristui siittimen ympärille parin nauttiessa yhteisestä hekumasta. Otuksen pusseissa riitti yhä runsaasti nestettä ja sykähdysten saattelemana se laski siementään suoraan avoimena odottavaan kohtuun.

Tyydytetty hirviö romahti kyynärpäiden varaan likistäen aatelisnaisen alleen. Isabella käänsi päätään sen verran, että sai hengen kulkemaan rintakehän alla, mutta ei muuten ei välittänytkään epämukavuudesta antautuen humalluttavaa kiihkoa tarjoavalle jätille. Sitä paitsi täten autettiin hedelmöityksen mahdollisuutta, joten nainen piti kiduttavan hitaasti veltostuvan elimen tiukasti sisällään.

Vasta kun uudestaan alkavan jäykistymisen pistely tuntui jättiläisen nivuksessa, sen oli pakko nousta herttuattaren päältä. Se asteli pöydän luokse kaivaen esiin olutkolpakon hakien voimia seuraavaan koitokseen. Palvelustytöt jäivät makaamaan emäntänsä viereen ja ihastuneina katselivat kuinka naisen kasvot hehkuivat nautinnosta.

….………………………………………….

Herttuatar heräsi, kun aamuauringon ensimmäiset sarastukset paistoivat likaisen ikkunan läpi. Isabellan piti ensin miettiä missä oli, mutta kivistys jalkovälissä muistutti yön tapahtumista. Rumilus oli ollut kyltymätön yöllä. Aatelisnainen ei kyennyt yhtymään uudestaan, mutta olento oli hoidellut palvelustytöt kerta toisensa jälkeen. Nyt hirviö makaisi lavitsalla kuorsaten mökin täristessä samaan tahtiin.

”Niin kuin kaikki miehet yhdynnän jälkeen” Herttuatar ajatteli ivallisesti. Hän katsoi alasti nukkuvaa jättiä kaihoisasti. Sen hirviömäinen penis lepäsi velttona vatsan päällä näyttäen pehmeänäkin vallan suurenmoiselta.

Vastentahtoisesti Isabella ymmärsi mitä hänen tuli tehdä. Hän herätti palvelustytöt hiljaa ja käski heitä pukemaan päälle. Uupuneet tytöt vastustelivat, mutta tiukasti emäntä käski heidän olla hiljaa ja totella. Kesti hetken ennen kuin he kykenivät täyttämään emäntänsä toiveet, heidän ruumiiden vielä kivistäessä yön koettelemuksista. Vaisusti he pukivat ja varoen herättämästä nukkuvaa muukalaista, hiipivät ulos mökistä. Naiset olivat päässeet jo jonkin matkaa pihalla, kun mökin ovi avautui heidän takanaan alastoman jätin ilmaantuessa oviaukkoon.

”Älä lähde.” Se anoi, mutta herttuatar ei kääntynyt katsomaan taakse. Hänen paikkansa olisi miehensä, vaaliruhtinaan, vieressä. Nainen ei voisi hylätä elämää johon hänen aristokraattinen verensä sitoi. Aatelisnainen asteli määrätietoisesti eteenpäin pitäen tiukan ilmeen kasvoillaan. Siitä huolimatta kyynel nousi silmäkulmaan hänen ajatellessa romuluista jättiä. Isabella hieroi vatsaansa. Sitä ei voinut vielä tietää varmasti, mutta hän oli vakuuttunut väkevän mahlan tehneen hänet raskaaksi. Hän kantaisi tuolle muukalaiselle lapsen. Hän pitäisi sitä hyvänään ja kertoisi kaikille lapsen olevan herttuan oma. Mutta sisimmässään Isabella tietäisi kenelle lapsi kuului ja muistaisi yön niin kauan kuin kaitselmus aikaa soisi.

Pitkään jätti katsoi loittonevien naisten perää. Sekin ymmärsi, ettei ollut tähtiin kirjoitettuna saada morsiota aatelisneidosta. Hirviön kohtalona olisi jatkaa eloaan yksin muiden hyljeksimänä. Ehkäpä jonakin päivänä se voisi laskeutua kukkuloilta alas kaupunkiin ja kävellä muiden joukossa tasavertaisena. Jätti huomasi mökin lattialla jotakin. Herttuattaren alushame oli kiireessä jäänyt maahan ja hirviö kumartui nostamaan sen. Hellästi se nosti alushameen ja haistoi siinä naisen tuoksun. Jätti istahti penkille pidellen hametta kasvoja vasten.

”Jonakin päivänä:” Se vannoi. ”Jonakin päivänä…”

7 kommenttia viestissä: “Frankensteinin panohirviö”

  1. qope says:

    Piirretyssä ja animoidussa aikuisviihteessä on jo pitkään ollut olemassa kaunotar ja hirviö -teema; tämä oli ensimmäinen seksinovelli aiheesta jonka olen lukenut.

    Erikoisen tästä teki se, ettei tarina ollut rujo ja karkea, vaan jollain kummallisella tavalla kaunis.

    5/5

  2. januska says:

    Ihana ja pelottava. En tiedä värisinkö pelosta vai ihan jostain muusta. Silmien edessä viuhuvista jättimäisistä kaluista vai mistä.
    Tarina on hyvä ja niinkuin sanoin pelottavan synkkä, märkä tarina. Kaikesta normipanosta poikkeava. Tätä kaipaan.

  3. Little whore says:

    Ai että oli ihana iltasatu!

  4. ViiviC says:

    Tämä on kyllä klassikko! …tai siis, alkuperäisteos on ja tästä tulee!

    Rosvojoukkion vallattua vaunut tunsin jo pientä pettymystä että tässäkö tämä sitten oli? Puskaraiskaus? Vaan eipä ollut!

    Hiukan kyllä ihmettelen aatelisrouvan avomielisyyttä ja palvelusväen lojaliutta. Tosin itseään kosketellessa on vaikea olla pitkävihainen joten annetaan anteeksi!

    Milloin saamme lukea Kasperin, Jesperin ja Master Jonathanin ryövärinretkistä? Hehän kävivät öisin varkaissa ja “ottivat” vain tarpeellista… 😉

  5. vamecum says:

    Poikkeuksellinen, todella onnistunut tarina. Hieno.

  6. hulmuhelma says:

    Varmaan oli pisin tämän foorumin tarina. Siitä hyvä, ettei kuollutta hetkeä ollut.
    Yleensä en pidä kovin pitkistä kertomuksista, mutta tämä veti mukaan alusta loppuun.
    Tämän kirjoittamiseen on varmaan mennyt aikaa, niin korjailuun kuin muutenkin tarkasteluun.
    Niin ammattilaisen kaltaista, että. Vaikka ei ihan kirjakaupoista taida vastaavanlaisia kauhukertomuksia löytyä.

  7. voitatti says:

    Olipa seikkailu, sillä sellainenhan tämä oli. Mieleen tuli jo alussa musketöörit ja Zorrot vankkurimatkoilla.Pitkä oli tarina. Oli lopetettava välillä kesken ja katsottava Linnan juhlia, ja sitten taas loppuosa.
    Sujuvaa ja mielikuvitusellista kerrontaa. Ja vanhat mahtisonnin elkeet ja koot kuin aikoinaan lukiolaispojan ja isäpapan sagoissa. /aka eiratar toisaalla

Kommentoi

top