search
top

Futisjunnut

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (35 votes, average: 3.80 out of 5)
Loading...

Sinä syksynä olin 16 vuotias, juuri lukion aloittanut jalkapallojunnu. Meidän seuralla ja koululla oli joku sellainen yhteinen projekti, meille tuli Ranskasta muutama sikäläisen lukion futaaja kahdeksi viikoksi vaihtoon, ja me teimme vastavierailun seuraavana keväänä.

En enää muista, miten tulin ilmoittautuneeksi mukaan projektiin. Kai sitä nuoren miehen veri veti vähän maailmaa näkemään. Sen muistan, että en ollut kovin innokas, kun selvisi, että meidän piti majoittaa yksi ranskalaisvieraista meille. Vastaavasti minä pääsisin sitten sen pojan kotiin keväällä. Meillä ei ollut mitenkään liikoja tiloja kotona, joten jouduin ottamaan vieraan omaan huoneeseeni.

Poika, Thomas, oli samanikäinen kuin minä. Hän oli tyypillisen ranskalaisen näköinen, tumma, ruskeasilmäinen kiharapää. Koulun tytöt ihastuivat häneen heti. Kun liikuimme kahdestaan Thomas’n kanssa (opin että nimi ääntyy ”tomaa”, siksi tuollainen taivutus), alkoi ensi ujostelun jälkeen seuraamme tunkemaan toinen toistaan kauniimpaa tyttöä.

Thomas puhui englantia melko hyvin, tosin ranskalaisella aksentilla, joka tyttöjen mielestä oli kuulemma seksikäs. Yllättäen huomasin, että komea Thomas oli aika ujo tyttöjen kanssa. Jotkut tytöistä tekivät varsin rohkeasti tuttavuutta, ja Thomas tunnusti minulle kotona, että ei oikein tykännyt siitä, että tytöt olivat niin päällekäyviä. Minä kerroin Thomas’lle mitä olin kuullut tyttöjen puhuvan hänestä: Thomas oli ihana, Thomas oli mukava, Thomas oli komea, Thomas oli seksikäs, Thomas’lla oli kaunis hymy, Thomas’lla oli ihanat silmät, Thomas’lla oli timmi vartalo ja Thomas’lla oli seksikäs perse. Thomas punastui ankarasti.

Suomalaiset tytöt tykkää tummista ulkomaalaisista, Thomas päätteli. Ranskassa tytöt kuulemma tykkäsivät vaaleista ulkomaalaisista. Sellaisista kuin sinä, Thomas sanoi minulle, ja katseli vaaleita hiuksiani. Kaikki satujen prinssit olivat aina vaaleita ja komeita, ja sinä olet kuin suoraan satukirjasta, Thomas selitti ja kysyi yhtäkkiä, oliko pellavapääni ihan oikeasti sen värinen vai olinko valkaissut sen. Vakuutin nauraen ja hieman hämmentyneenä hiuksieni saamasta huomiosta niitten olevan ihan alkuperäistä väriä. Thomas kysyi, saisiko kokeilla, miltä hiukseni tuntuivat.

Yhtäkkiä tunsin hänen sormensa silittävän päänahkaani, kun hän tunnusteli hiuksiani sormiensa välissä. Tunsin oloni vaivautuneeksi, ei vähiten siksi, että jollain oudolla tavalla Thomas’n kosketus tuntui mukavalta. Sitten hän veti kätensä pois ja hymyili minulle hymyä, jonka tytöt olivat julistaneet ihanaksi. Sinun hiukset on ihan erilaiset kuin minun, Thomas sanoi. Kokeile vaikka.

Erittäin hämmentyneenä ojensin käteni, ja nopeasti hipaisin Thomas’n hiuksia. Tottahan se oli, ne olivat paksumpia ja karheampia kuin omani. Mutta en oikeastaan ajatellut sitä. Muistan, että mielessäni pyöri, että jotkut koulun tytöistä taatusti olisivat halunneet vaihtaa paikkaa minun kanssani sillä hetkellä.

Thomas’n kaksi viikkoa Suomessa menivät tietysti nopeasti ohi. Vaikka en ollut Thomas’n vierailuista etukäteen iloinnut, ja alussa olin ranskalaista poikaa vähän arastellutkin, meistä ehti kuitenkin tulla sinä aikana hyviä kavereita, jollei suorastaan ystäviä. Kerroimme vähän hapuilevalla englannilla toisillemme sellaisiakin ajatuksia, joita ainakaan minä en juuri kavereitteni kanssa jutellut. Toki yleisin puheenaiheemme oli jalkapallo, mutta onpa mieleeni jäänyt eräskin keskustelu siitä, mikä merkitys meidän elämällämme tässä maailmassa ylipäätään on.

Viimeisenä perjantaina järjestettiin yhden luokkakaverin luona pienet lähtijäisbileet Thomas’lle ja parille muulle Ranskasta tulleelle vaihtarille. Kuulin, miten luokan tytöt etukäteen puhuivat, että nyt he kyllä ottaisivat selvää, oliko Thomas niin hyvä suutelija, kuin voisi kuvitella. Melkoisella kiihkolla he pojan kimpussa hyörivätkin. Riitti siitä kiihkosta rippeitä minullekin. En ollut aiemmin tanssinut niin intiimisti tyttöjen kanssa, ja kun lähdimme Thomas’n kanssa kohti kotia, täytyy myöntää, että veri kiersi aika kiihkeänä suonissani. En voinut olla miettimättä, mitä olisi saattanut tapahtua, jos olisin lähtenyt bileistä erään Annan kanssa, niin kuin tämä oli sangen houkuttelevasti ehdottanut.

Thomaskin vaikutti riehakkaalta, ja ajattelin, ettei hän enää ujostellut samalla lailla kuin alussa. Kotona, omassa huoneessani, selitin hänelle tohkeissani Annasta, ja siitä mitä tyttö oli tehnyt kun tanssimme. Kerroin, miten olimme suudelleet, ja miten tyttö oli puristanut minua takapuolesta, ja miten itse olin uskaltanut puristella tyttöä. Kiusoittelin Thomas’ta siitä, että tytöt halusivat arvioida hänen suutelutaitojaan, ja sanoin kysyväni heiltä arvioita maanantaina koulussa.

Saisithan sinä sen selville nopeamminkin, Thomas sanoi ja jäi tuijottamaan minua ruskeilla silmillään. Jähmetyin paikalleni, kun tajusin sanojen merkityksen. Jostain tuli mieleeni, miten Thomas oli tunnustellut hiuksiani, eikä se muisto tuntunut yhtään pahalta. Thomas otti askeleen minua kohti, ja melkoinen myllerrys alkoi pyöriä mielessäni. Siellä vilisti mielikuvia tanssista Annan kanssa, tyttöjen arvioita Thomas’n seksikkyydestä, Thomas’n käsi silittämässä hiuksiani.

Sitten Thomas oli jo luonani, kietoi kätensä ympärilleni, painautui minua vasten, toi kasvojaan lähemmäs. Minä käänsin kasvoni syrjään, tunsin Thomas’n hengityksen poskellani, hänen huulensa hamuilevan ihoani. Myllerrys päässäni jatkui. Aivot lähettivät käskyjä työntää Thomas kauemmas samalla kun ne vastaanottivat aistien sanomaa siitä, että toisen ihmisen läheisyys tuntui hyvältä. Tunsin miten Thomas tarttui kaksin käsin päähäni, ja käänsi sitä itseään kohti. Halusin vastustella Thomas’n aikeita, mutta halusin myös tuntea Thomas’n huulet huulillani.

Huulemme kohtasivat. Thomas painoi suutaan suutani vasten, ja tunsin kauhukseni hänen kielensä tunkevan huulieni väliin. Se ei muistuttanut alkuunkaan niitä arkoja ja helliä suudelmia, joita olin tyttöjen kanssa vaihtanut, vaan Thomas suuteli minua rajusti, kuin väkipakolla. En ollut edes tiennyt, että niinkin voi suudella. Minä olin ottavana osapuolena, mutta en enää yrittänyt vastustella.

Pian Thomas kuitenkin vetäytyi hieman kauemmas. No, suutelenko minä hyvin, hän kysyi hurjasti virnistäen. Minä en tainnut saada vastausta suustani, sillä kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, että yritin vasta päästä tolkkuun siitä mitä oli meneillään. Oliko tämä vain Thomas’n riehakasta pilailua, joka ei tarkoittanut mitään sen enempää? Ehkä Thomas odottaisi minun vain nauravan ja myöntävän, ja sitten puhuttaisiin jo jostain muusta, vaikka futiksesta. Tajusin kauhukseni, että haaroissani veri virtasi lämpimänä, että olin kiihottunut, että kaluni nytkähteli laajentuessaan. Oliko Thomas huomannut sen, olinko häpäissyt itseni täydellisesti?

Änkytin Thomas’n kysymykseen suutelutaidosta myöntävää vastausta, ja silloin Thomas’n kasvoille nousi ilme, jollaista en ollut kenenkään kasvoilla aiemmin nähnyt. Thomas pudotti suojauksensa, ja tuijotti minua haluten, himokkaana, tunteensa täysin paljastaen.

Sinä olet niin komea, niin kuin satujen prinssi, Thomas soperteli minulle. Samassa hän oli taas kiinni minussa, puristi minua itseään vasten kuin hengen hädässä, suukotteli, suuteli. Tunsin hänen kätensä puristelevan takapuoltani, paljon lujemmin, paljon rajummin kuin mitä Anna oli tehnyt. Tunsin miten Thomas työnsi minua sängyn reunalle, painoi alas, alleen. Minä annoin kaiken sen tapahtua.

Thomas’n käsi etsiytyi haaroilleni, ja löysi sieltä pullistelevan kaluni, puristeli sitä, ja sai sen paisumaan kivikovaksi. Thomas oli päälläni, ja hieroi lanteitaan minun lanteitani vasten, niin että tunsin hänen kovan kalunsa vaatteiden läpi. Hän suuteli minua ahnaasti, suulle, kaulaan, korvaan ja hänen kätensä hyväilivät ihoani tuottaen mielihyvää, jota en ollut tiennyt mahdolliseksi. Thomas riisui minulta paidan ja suukotteli ja hyväili paljasta ihoani hokien ranskaksi jotain jota en ymmärtänyt, mutta jonka merkitys siitä huolimatta paljastui minulle. Thomas halusi minua, ja minä halusin hänen haluavan!

Sitten Thomas oli jo housuillani, veti niitä alaspäin, paljasti kovana seisovan kaluni. Hän tarttui siihen kädellään ja sai minut voihkimaan mielihyvästä. Pidätkö tästä, Thomas kysyi. Muistan vieläkin aivan tarkaan miltä Thomas’n ääni kuulosti. Do you like it, do you like it, hän huohotti seksikkääksi kehutulla ranskalaisella aksentillaan, ja minä en voinut muuta kuin ulista yes, yes, yes, YES.

Thomas käytti käsiään ja käytti suutaan, eikä kukaan koskaan ollut tehnyt minulle mitään, mikä olisi tuntunut puoliksikaan yhtä hyvältä. Ei kestänyt kauaa, kun kiihotus oli kasvanut sietämättömäksi, ja nautinnon syke lähestyi, alkoi rajuna, ihanana, tuttuna yöllisistä masturboinneista, mutta sittenkin jotenkin erilaisena, rajumpana, kokonaisvaltaisempana. En voinut muuta kuin läähättää mielihyvästä.

Thomas oli katsellut purkautumistani aitiopaikalta. Nyt hän painautui taas päälleni ja alkoi hieroa lanteitaan lanteitani vasten. Tunsin hänen kovan kalunsa liikkeet haaroissani. Hän huohotti korvani juuressa valtavassa kiihkossa, ja minä yritin tehdä parhaani, jotta osaisin lisätä hänen nautintoaan. Tietysti halusin antaa hänelle samanlaisen ilon, kuin hän oli juuri antanut minulle.

Thomas jatkoi rynkytystä päälläni. Hän voihki ja huohotti sen verran äänekkääsi, että huomasin kesken kaiken pohtivani, mahtoivatko äänet kuulua vanhempieni ja sisareni makuuhuoneisiin. Kauhistuin! En ollut yhtään muistanut, että emme olleet kotona Thomas’n kanssa kahden! Kuinkahan kovaa ääntä olin itse pitänyt? Entä jos vanhempani kuulivat, kun ulisin nautinnosta?!

Viimein tunsin, että Thomas oli lähellä tulla. Yritin puristella päälläni olevan pojan pakaroita, ja auttaa hänet huipulle, samalla kun mieleni teki laittaa käsi Thomas’n suulle, jotta hän ei voihkisi niin kovaa. Sitten hän jäykistyi paikoilleen, ja tunsin, miten jotain märkää ruikki haaroihini.

Luikimme kumpikin vuorollamme kylpyhuoneeseen siistiytymään. Onneksi talo tuntui hiljaiselta, ehkä kukaan ei sittenkään ollut herännyt puuhiimme. Minä olisin voinut jo ruveta yksin omaan sänkyyn nukkumaan, mutta Thomas halusi vielä tulla viereeni. Hän kuiskutteli korvaani, ettei halunnut lähteä pois Suomesta, ja kuinka ikävä hänelle tulisi minua. Taisin nukahtaa hänen syliinsä, mutta aamulla heräsimme sentään kumpikin omasta sängystämme.

Aamulla iski sitten jonkinmoinen henkinen krapula. Tuntui tosi vaikealta mennä vanhempien silmien eteen aamiaiselle. Entä jos he olivat sittenkin kuulleet, mitä Thomas ja minä olimme puuhanneet? Entä jos he kertoisivat siitä muillekin? Entä jos juttu leviäisi kouluun? Entä jos pelikaverit seurassa saisivat tietää?

Jotenkin minusta tuntui, että mutsi katseli minua jotenkin tavallista pitempään, mutta ei se onneksi sanonut mitään. Välttelin parhaani mukaan myös Thomas’n katseita, ja toivoin, ettei poika antaisi meitä ilmi eleillään. Jotenkin tilanteesta kuitenkin selvittiin, eikä asiasta noussut haloota. Vasta vuosia myöhemmin minulle paljastui, että äiti oli kuin olikin kuullut ääniä huoneestani, ja hoksannut, mitä siellä tapahtui. Onneksi isä oli nukkunut sikeästi, eikä äiti ollut aamullakaan isää valistanut.

Sinä iltana Thomas lähti junalla koulukavereittensa kanssa kohti Helsinkiä, lentoasemaa ja kotimaataan. Asemalla halasimme toisiamme, mutta sillä lailla miehekkäällä tavalla, ettei siitä kukaan pystynyt mitään arvaamaan. Minä olin tavallaan helpottunut, että Thomas lähti, niin pahasti olin alkanut pelätä yöllisten puuhiemme paljastumista. Toki mielessä pyöri, että Thomas varmaan koki eron toisella lailla, ikävöi minua paljon enemmän kuin minä häntä.

En minä silti Thomas’ta unohtanut. Kuinka olisin voinutkaan, sillä edessä oli keväällä vastavierailu hänen luokseen. Se vierailu pyöri paljon minun mielessäni sen puolen vuoden aikana, ja tunteet kulkivat melkoista vuoristorataa.

Välillä toivoin, etten olisi koskaan tavannut koko Thomas’ta, sillä olin vakuuttunut siitä, etten minä mikään homo tai bi ollut, vaan ihan puhtaasti hetero, ja koko episodi Thomas’n kanssa oli vain sattummien summaa ja olosuhteiden aiheuttamaa. Näin kauhukuvia siitä, miten Thomas lähentelisi minua Ranskassa, ja paljastaisi kaikille, mitä välillämme oli tapahtunut.

Välillä taas huomasin kaipaavani Thomas’ta, hänen seuraansa, juttutuokioitamme, jopa hänen kosketustaan, hänen kättään hiuksissani (jostain syystä ajattelin sitä enemmän kuin seksiä Thomas’n kanssa). Heräsin yöllä kalu jäykkänä, ja tajusin nähneeni unta Thomas’sta. Joskus, kun tyydytin itseäni, saatoin jopa havahtua siihen, että ajattelin Thomas’ta, enkä tyttöä, johon sillä hetkellä olin ihastunut.

Kovin ristiriitaisin tuntein ja hermostuneena astelin siis parin pelikaverini kanssa koneeseen, jonka oli määrä viedä meidät kahdeksi viikoksi Ranskaan sinä keväänä, kun täytin 17 vuotta. Mutta se Ranskan matka on ihan oma tarinansa, ja voin sen joskus kertoa, jos joku sen haluaa kuulla.

5 kommenttia viestissä: “Futisjunnut”

  1. ei nimimerkkiä says:

    jatkoa?

  2. myName says:

    Oli harvinaisen hyvä ja kiihottava novelli. Toivoisin tälle jatkoa.

  3. ET says:

    Pidin tästä! Tuleeko jatkoa?

  4. my says:

    kerro ihmeessä ranskan matkasta!

  5. Urbancat says:

    Hyvä tarina! Kirjoita ehdottomasti lisää!

Kommentoi

top