search
top

Tarinani osa 1

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (29 votes, average: 3.66 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tämä on tarinani ensimmäinen osa, joka on johdantoa tuleviin tarinoihini. Aion kertoa teille tarinani siitä kuinka menetin neitsyyteni ja päädyin miesten leikkikaluksi.

Tarkoitukseni ei ole ketään järkyttää tarinallani, mutta tämä on osa terapiaani, jotta voisin joskus päästä yli tästä aiheesta.

Tällä hetkellä olen tavallinen 15-vuotias tyttö. Olen 168cm pitkä, hoikkavartaloinen. Pyöreitä kasvojani korostavat puolipitkät keskiruskeat hiukset, joita tykkään pitää avoimina. Viimeisen kahden vuoden aikana kehoni on alkanut kehittyä kohti naiseutta. Lantioni on hieman leventynyt, peppuni pyöristynyt ja rintani kasvaneet pyöreiksi ja sieviksi, jotka vaativat jo B-kupin rintaliivit. Pukeudun kuten lähes kaikki ikäiseni tytöt. Mieluiten päälläni näkee kulutuspestyt farkut, topin ja hupparin. Lempifarkuissani on takapuolella hyökkäävän tiikerin kasvot, joista saan voimaa itselleni. Syvänruskeat silmäni kätkevät taakseen kuitenkin pitkän ja raskaan tarinan.

Vielä viisi vuotta sitten elämäni oli kaikin puolin kunnossa. Ikää minulla oli tuolloin 10 vuotta ja kävin neljättä vuotta peruskoulua. Isäni oli kuollut puoli vuotta sitten tammikuussa. Sitten kuvioihin astui uusi isäpuoli eikä elämäni ollut enää koskaan ennallaan. Alkuun Petri oli todella mukava. Varsinainen herrasmies. Pitkä ja roteva, neljääkymmentä lähentelevä metallimies. Kävimme kolmestaan äitini ja Petrin kanssa hänen mökillään ja vietimme muutenkin todella paljon aikaa yhdessä.

Pikku hiljaa Petri alkoi kuitenkin muuttua. Alkuun kun äitini ei ollut kotona hän alkoi korottamaan ääntään ja käyttäytyä uhkaavasti. Lopulta hän kävi käsiksi ja uhkaili satuttavansa minua. Hän katsoi minua aina suoraan silmiin. Hänen silmänsä huokui pelkkää vihaa. Pelkäsin kuollakseni olla kahdestaan Petrin kanssa. Kun yritin kertoa äidilleni hän vain nauroi ja sanoi, ettei Petri ole sellainen, väitti että kuvittelisin. Niinhän se olikin, ei Petri ikinä käyttäytynyt äidin nähden niin. Ja kun Petri sai tietää, että olin kannellut äidille sain hirmuisen selkäsaunan. Itkin tuntikausia.

Lopulta hautauduin huoneeseeni. En liikkunut sieltä muualle kuin kouluun.

Pari vuotta meni pelätessä, kunnes koitti 13. lokakuuta 2008. Olin tuolloin 12 vuotta ja kävin kuudetta luokkaa koulussa. Olimme olleet viikonlopun taas Petrin mökillä ja olin pelännyt kuollakseni koko ajan. Silloin olin tehnyt päätökseni, että on aika tehdä jotain. Maanantai kun viimein koitti pakkasin aamulla reppuuni aivan jotain muuta kuin koulutarvikkeet. Olin päättänyt karata kotoa. Olin päättänyt, että mieluummin kuolisin kuin eläisin jatkuvasti peläten.

Heitin reppuni olalle ja astuin ulos viileään syysilmaan. Yöllä oli ollut pakkasta ja vesi oli jäätynyt lammikoissa. Pompin lammikosta toiseen ja kuuntelin kuinka jää risahteli allani. Ääni muistutti minua palasiksi risahtelevasta sydämestäni ja ulkoilman kylmyys muistutti sisintäni, joka oli hiljalleen jäätynyt parissa vuodessa. Kotitalo jäi hiljalleen taakseni ja tajusin, etten enää ikinä näkisi äitiäni. Kyynelten kohotessa silmiini joudutin askeleitani päästäkseni nopeasti mahdollisimman kauas.

Varsinaista suunnitelmaa minulla ei ollut. Tajusin vain, että pikku paikkakunnalta oli pakko päästä isompaan kaupunkiin, jotta minua ei löydettäisi. Niinpä suuntasin juna-asemalle ja ostin lipun Helsinkiin. Helsingissä kuljin pitkin loputtomalta tuntuvia katuja, väistelin vastaan rynnistäviä ihmisiä ja tunsin itseni todella pieneksi ja avuttomaksi. Etsin sateensuojaa bussiasemalta päivän kääntyessä iltaan. Olin nälkäinen ja viluinen. Vaatteeni olivat kastuneet päivän aikana. Kyyhötin bussipysäkin nurkassa ja yritin pysyä lämpimänä.

Yhtäkkiä viereeni istahti vanhempi mieshenkilö. Noin 50 vuotta, pitkä, hoikka, lyhyet harmaat hiukset, huuliparta, pukeutuneena pitkään harmaaseen päällystakkiin, jonka alta pilkotti kauluspaidan kaulukset ja kravatti. Kaulassa hänellä oli punakuvioinen kaulaliina ja päässään hattu. Hetken aikaa tarkkailtuaan minua hän esittäytyi Jukaksi ja kysyi mitä pikkutyttö täällä värjöttelee. Hän huokui jotenkin lämpöä ja rauhallisuutta. Turvaa. En oikein tiennyt mitä olisin hänelle vastannut. Kerroin vain, etten tiennyt minne menisin. Hetken juteltuamme Jukka kysyi lähtisinkö hänen mukaansa kaakaolle Espooseen ja katsottaisiin siellä lämpimässä mitä tehdään.

Kohta näinkin jo kirkkaat ajovalot kun bussi kaarsi pysäkille. Nousin kyytiin pitäen Jukkaa kädestä. Muut bussissa olijat varmaan luulivat Jukkaa isäkseni tai isoisäkseni, en tiedä, mutta siitä olin varma, että pitkästä aikaa minusta tuntui hyvältä ja turvalliselta. Bussimatka kesti puolisen tuntia, jona aikana juttelimme Jukan kanssa niitä näitä. Missään vaiheessa Jukka ei kuitenkaan udellut mistä olen tai mitä tein bussiasemalla. Viimein saavuimme Espooseen ja nousimme bussista. Kävelimme käsi kädessä pitkin katuvalojen valaisemia mustia ja märkiä katuja. Saavuimme Jukan kodin eteen. Se oli isoin ja hienoin talo minkä olin ikinä nähnyt. Rakennusta ympäröi korkea aita ja edessämme oli rautainen portti.

Päästyämme sisälle Jukka kehotti minua menemään vessaan ja vaihtamaan kuivat vaatteet ylleni sillä välin kun hän keittäisi meille kuumaa kaakaota. Menin reppuni kanssa vessaan ja aloin riisumaan märkiä vaatteita pois. Vaatteeni olivat kastuneet pikkuhousuja myöden, joten jouduin riisuutumaan aivan alasti. Pienet nännini olivat nöpöllään kylmästä ja katselin itseäni suuresta peilistä, joka oli vessan seinällä. Ihailin kultaisia kehyksiä, jotka kiersivät peilin reunoja. Koko rakennus oli suorastaan mykistävä. Mykistävä oli myös näky, joka peilistä näkyi. Huomasin olevani kaunis. Pienen pieni vartalo, mutta siinä oli jotain muuttunut. Nännit nöpöttivät ja rinnatkin olivat jo alkaneet kasvamaan. Märät hiukset myötäilivät kasvoja, joista huokuu onnellisuutta pitkästä aikaa. Olin löytänyt paikkani.

Puin nopeasti kuivat vaatteet päälleni ja astuin ulos vessasta. Jukka tuli minua vastaan ja ohjasi keittiöön. Hän oli kattanut pöydän valmiiksi ja kehotti tekemään voileipää. Minulla oli hirmuinen nälkä ja aloin heti tekemään voileipää samalla kun Jukka kaatoi minulle kaakaota. Samalla kun söin ja join Jukka alkoi kysellä mistä tulen jne. Kerroin hänelle tarinaani väkivaltaisesta isäpuolesta ja äidistä, joka ei uskonut minua. Jukka kertoi puolestaan jääneensä leskeksi joitain vuosia sitten ja asuvansa nykyisin yksin. Hän toimi henkilöstöpäällikkönä jossain suuressa firmassa.

Sovimme että saan jäädä yhdeksi yöksi. Jukka pitäisi vapaapäivän ja selvitettäisiin asiaa seuraavana aamuna. Kokosimme yhdessä astiat koneeseen ja lähdimme kulkemaan kohti vierashuonetta. Huone oli iso ja jollain tavalla kolkko. En halunnut jäädä sinne yksin. Pyysin että saisin nukkua Jukan vieressä ensi yön. Aluksi hän vastusteli, mutta viimein suostui pyyntööni ja laitoimme minulle pedin Jukan makuuhuoneeseen.

Kävin pesemässä hampaani ja kasvoni. Harjasin pitkät hiukseni ja letitin ne kiinni. Riisuin vaatteeni ja pukeuduin pyjamaani. Kävelin vessasta makuuhuoneeseen, jossa Jukka jo makasi vuoteellaan kirjaa lukien. Kömmin lämpimän peiton alle ja suljin silmäni todella väsyneenä pitkästä päivästä. Viimeinen muistikuvani on kun Jukka sammutti lukuvalon ja kietoi kätensä ympärilleni.

Yksi kommentti viestissä: “Tarinani osa 1”

  1. voitatti says:

    Jos tämä on fiktiivinen novelli, niin ok, eikä mikään seksinovelleihin kuulumaton vuodatus, niin edelleen ok.
    Mutta kategoriavinkissä lukee myös tositarina! Question

Kommentoi

top