search
top

Syksyn satoa2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (61 votes, average: 3.79 out of 5)
Loading...

En vain osaa tarinaa viedä eteenpäin kuin näin. Kärsivällisyyttä.

Myöhäissyksyn traaginen ilta hämärtyi kuun valossa. Joku saatanan kaurismäki olisi voinut tehdä tästä vaikka elokuvan. Epämääräinen porukka horjui ja konttasi jäätä pitkin kohti mökiltä siintävää valoa. Oli helvetin kylmä. Tärisin ja vapisin, kun ryömin pitkin jäätä kohti mökkiäni tikapuita raahaten. Edessäni ryömi kolme tyttöä pyllyt pystyssä ja varmaan vielä enemmän kylmissään kuin minä. He olivat olleet vedessä kauemmin. Koko hommassa olisi voinut hyvin mennä henki meiltä kaikilta. Palelin ja olin raivoissani. Perkeleen pennut lähtevät seikkailemaan. Tönin tikkaillani edellä ryömivää nuorta neitoa tikkailla pyllyyn ja hoputin vauhtia. Entisinä aikoina olisin kuolannut näkyä, teinitytön pystyä perää. Nyt ei edes viisari värähtänyt. Kylmä kangistaa. Ei naurattanut tippaakaan.

Koko meidän nelikko pääsi onnellisesti kuivalle maalle. Hoputin neidot sisään matalaan majaani. Kersantin otteet jatkuivat ja oikeastaan minua vitutti enemmän ja enemmän. Helpotus pelastumisesta vaihtui kiukuksi ja raivoksi. Seikkailevat neidit olivat saattaneet paitsi itsensä, myös minut hengenvaaraan. En tuntenut säälin tippaa. Laitoin kamiinaan muutaman koivuhalon ja komensin neitejä:

”Märät kamppeet päältä, ei sängylle. Minulla on tuolla joitain varavaatteita, niitä saa käyttää. Menen laittamaan saunaan tulet, vaihtakaa kuivaa päälle sillä aikaa. Laitan myös vettä kiehumaan, saatte kuumaa juotavaa. Auttakaa toinen toistanne.”

Kolmesta neidistä minulla ei ollut mitään kunnollista kuvaa. Märkiä, vapisevia, valittavia. Nuoria he olivat. Järkyttyneitä. Ulkonäköä en edes miettinyt, mutta tämän ikäiselle kaikki alle 20 vuotiaat olivat kuin taivaasta. En ajatellut sitä. Henkiinjääminen oli päällimmäisenä. Olin hengissä.

Klapeja kamiinaan, vesipannu kaminan päälle kiehumaan. Kävelin sitten pimenevässä illassa käsi kopelolla saunalle ja laittelin taas tulet kiukaan alle ja jätin neidit mökkiin riisuuntumaan ja pukeutumaan. Riisuin myös läpimärkiä vaatteitani ja levittelin niitä lauteille kuivumaan. Täytin vedellä kiukaan kyljessä olevan lämpimän veden tankin. Oli helvetin kylmä. Jos nyt ei hampaat kalisseet, ei paljon puuttunutkaan. Olin tullut hakemaan saareen yksinäisyyttä ja rauhaa, nyt se oli mennyt. Perkele. Saatana. Vittu.

Palasin pimeää kivistä polkua mökkiin, enkä kolkutellut ovea varoituksen merkkinä. Mökki oli niin pieni, ettei joissain piireissä niin suosittua intimiteettialuetta ollut. Avannossa puolikuolleet tyttöparat(perkeleen pennut) olivat vielä puolialastomia. Minun aikuisen miehen saaren hyvinkin rajattua vaatevarastoa oli ehditty käyttää vaihtelevasti. Pisin tytöistä oli vetänyt jalkoihinsa minun pitkät kalsarini pitkien jalkojensa peitoksi. Ylävartalo oli vielä paljaana. Tiukka vatsa ja ketunkuonotissit olivat kananlihalla. Jäätyneet silmäni vain jotenkin kohdistuivat neidon teinitisuihin ja neito vei vaistomaisesti kätensä rintojen peitteeksi. Ele oli niin viaton ja viehättävä, että annoin tytöille jotain anteeksi. Avannossa kastuneet hiukset näyttivät syntisen punaisilta mutta minuun päin katsovien silmien väri viittasi vihreään. Jäätyneenä ja hampaat kalisten katsoin neitoa jotenkin kuin muulta planeetalta tulleena. Nuori neiti oli uskomaton näky avuttomuudessaan.

Keskimittainen tyttö oli vielä alaston. Ei rihman kiertämää. Tunnistin hänet porukan pomoksi eli hän oli kauiten avannossa ollut. Jonkinasteinen hypotermia. Solakka tyttö vapisi ja vähän pienempi ystävätär yritti pukea tytölle minun eräalupaitaani. Porukan pomo oli tämänhetkisestä kurjuudestaan huolimatta hieno näky, sen pystyi erottamaan mökin hämärässä. Sopusuhtainen vartalo, kookkaat rinnat, jotka edelleen kylmän kohmettamina uhmasivat painovoimaa. Pitkien sorjien säärien välissä näkyi aivan kunnollinen karvojen peittämä pikkupillu, varmaan luomu sellainen. Ja pikimustiksi värjätyt hiukset, joiden välistä vilkkui sinisten silmien välke.

Kolmas tyttö oli porukan pienin. Hän yritti auttaa pomoaan. Hän oli todennäköisesti se, ken oli ekana tullut avannosta. Hänellä oli päällään minun pitkä kerrasto. Hän näytti kerrassaan hellyttävältä pikkutytöltä ison aikuisen miehen alusvaatteet päällään. Tyttö näytti kavereihinsa verrattuna vielä lapsellisemmalta vartaloltaan. Jotenkin hienolta hänessä näytti ilmeinen halu auttaa ystävää. Oven kolahtaessa kiinni, hän käänsi katseensa minuun ja ujon hymyn kehystämän vaalean hiuspehkon alta minua katsoivat hieman säikähtäneet ruskeat silmät. Nomen est omen, Maria oli tyttönen nimeltään.

Tuhat tunnetta velloi minussa. Olin hengenpelastaja, hieno tunne. 185 senttiä ja yhdeksänkymmentä viisi kiloa konkurssintehnyttä 55 vuotiasta insinööriä. Ja kuitenkin, yksityisyyteni oli mennyt, ei hyvä. Pennut seikkailemassa henkensä ja muiden hengen kaupalla, perkele. Puolialastomia nuoria neitejä yhden huoneen mökissä ison aikuisen miehen kanssa. Menin auttamaan alastoman pukeutumisessa. Yhdessä pienimmän tytön, Marian, kanssa autoimme kuin horkassa vapisevalle porukan pomolle minun pitkät kalsarit jalkaan. Jotenkin vain annoin auttaessani käsieni liikkua jopa tarpeettomasti tytön vartalolla ja pitkillä reisillä, ei tökerösti vaan hienovaraisesti. Silkkiä, samettia. Kun nostin housuja ylös uumalle, annoin käsieni liukua pitkin kiinteitä ja niin nuoria ja pehmeitä vaikka nyt kananlihalla olevia reisiä ja sormeni tavoittivat reisien päätteeksi jopa aavistuksen teinipillun karvoja. Kun puimme tytölle pitkähihaista paitaa annoin käsieni vaeltaa neidon hoikalla kyljellä hipaisten aavistuksenomaisesti uskomattoman kiinteältä tuntuvaa rintaa. De ja vu, vastaavaa olin kokenut 40 vuotta sitten. Ei tämä ollut mahdollista. Ja kuitenkin oli, tässä ja nyt. Minä koin sen, tässä ja nyt.

”Neidit, sauna on hetken päästä kuumana. Meidän on mentävä sinne, että saadaan tämä palelu aisoihin. Sitä ennen haluan tietää, mitä helvettiä te teette minun saaressani ja keitä te olette?” mörisin komppanian vääpeliä esittäen.

Tytöt olivat säikyn oloisia, ei ihme. Ihmepelastuminen, epätodellinen konttaus jäätä pitkin ja nyt pienessä mökissä ison ja ruman miehen vaatteissa ja komennossa. Puita kaminassa, kuumaa juotavaa. Tytöt alkoivat lämmetä ja tottua ajatukseen, että he olivat hengissä. Minun ansiostani. Sitä ei tarvinnut alleviivata. Ja pikkuhiljaa kuumaa teetä hörppiessämme tapahtuman pääpiirteet alkoivat valjeta.

Oli pisimmän tytön, Elisan, 16v synttärit. Porukan pomo, Henna-Riikka, oli partiolaishengessä ja ”aina valmiina” päättänyt järjestää kaverilleen ikimuistoiset synttärit saaressa. Oli arvioinut jään kestävän. Lisäksi pimuilla oli aikomus ottaa yhdessä elämänsä ensimmäiset kunnon kännit. Rinkoissa oli ollut laitonta juotavaa. Jotain muutakin kummallista tyttöjen puheista kupli esille. Osasin erottaa valheen totuudesta ja tytöt kiemurtelivat jotenkin omituisesti. En osannut oikein luodata kaikkea esille. Palelevat pimut eivät kertoneet koko totuutta minulle, kersantin tylytys valui tyhjiin. Olin totta kai niskan päällä, mutta jollain tavalla teinipimut jallittivat minua. Vitutti, toisaalta jokin muukin tunne alkoi hiipimään kohti kehoani.

Puhuimme lisää ja kävi ilmi, että vanhemmat kaverit olivat ostaneet juomia, jotka olivat nyt sitten rinkkojen myötä painuneet syvyyksiin. Olikohan tytöillä jopa hieman katkera ilme, kun he muistelivat sitä. Ajattelin enemmän itseäni ja kaivoin esiin rommipullon ja lorautin jokaisen teehen siivun Karibian meren aatelia. Jos pimut olivat halunneet kännätä, mikä ettei. En ollut mikään siveyden sipuli ja jollain tavalla insinöörin alta alkoi tunkea mies. Viisikymmentä viisi vuotta ja yhdeksänkymmentä viisi kiloa. Edessäni olevat neidit eivät olleet sopivia tai laillisia ja silti haaroissani tuntui kummaa kutinaa kuin menneiltä ajoilta. Perkelettäkö tunkevat saareeni. Syyttäkää itseänne.

”Teet naamariin, sitten saunaan. Sauna on lämmin vain vähän aikaa, menemme sinne yhdessä. Saa pitää kamppeita päällä, mitä haluaa. Teet kurkuun, menoksi.”

Kersantin kieli tehosi. Kolme teiniä joi kovan teensä ja kohosi penkiltä kohti saunaa. Annoin ensimmäiselle, pienimälle, taskulamppuni. Niin meitä sitten taas mennä rahjusti kivistä syksyistä polkua sekalainen seurakunta. Edellä mennä vaappui porukan pienin. Ei edes naisen muotoja, eikö? Syksyn kuutamossa näin edelläni niin kiihottavan neitojoukon, ettei sanotuksi saa. Porukan pomo meni kakkosena, minun ylisuurissa vaatteissani. Edelläni loikki ylipitkin jaloin synttärisankari, mikä perse, mikä vartalo. Olin edelleen jäätynyt, mutta mulkkuni nosti päätään. Se haistoi nuorta riistaa.

Menin itse alastomana saunan lauteille. Tiesin ettei tilaa juuri ollut. Jätin neideille harkittavaksi, miten saunaan tulevat ja missä kamppeissa. Tekivät saman kuin minä. Ei vaatteita saunanlauteilla. Höyryissä ei juuri nähnyt, mutta alastomia teinityttöjä tunki viereeni. En tuntenut ken se heistä oli, mutta kylkeeni painuva tyttö oli uskomaton. Hän ei tullut ehkä kylkeeni tykkäämisen vuoksi, ei vain muutakaan voinut. Heitin kiukaalle löylyä ja pimut kumartuivat nöyrinä löylyille. Uskomaton näky hämärässä saunassa, kolme sorjaa selkää nikamat näkyen. Kolme uskomatonta persettä lauteilla pyllistäen. Hikikarpalot kaikkien selkää koristaen. Otin löylykauhan käteeni ja heitin kiukaalle ropposen. Nuorten neitien tuoksu oli jotenkin, niin se oli vain jotenkin sellaista…

Saunan lauteilla oli menettänyt itseni, olinko nyt löytämässä itsestäni jotakin?

5 kommenttia viestissä: “Syksyn satoa2”

  1. MrLove says:

    Tätä ilo lukea, mahtavaa kuvailua ja pientä “kutkutusta” koko ajan. Lisää ehdottomasti;)

  2. Marko says:

    Erinomaista kerrontaa, malttamattomana odotan lisää ja toimintaa. 🙂

  3. HM says:

    Hyvin etenee joskin julkaisutahti voisi nopeampi. Jäädään odottamaan mitä tapahtuukaan, tässä on vielä useita mahdollisuuksia. Ensimmäisen osan jälkeen pohdin voisiko pomo päättää että pelastajaa täytyy kiittää kunnolla, toinen empisi poikaystävän takia ja kolmas ei ollut ajatellut ekan kerran tapahtuvan tällä tavalla. Vaikuttaa että tytöillä on jotain mielessä jo, oliko jo saareen tullessa vai keksittiinkö vaatteita vaihtaessa selviää pian toivon mukaan!

  4. vamecum says:

    Ei mene ensi keväälle. Jotenkin kumma on, etten vielä tiedä, miten tarina jatkuu tai päättyy. Useita hyviä vaihtoehtoja, kun osaisi valita parhaat.

  5. buumanni says:

    Odotus palkittiin jatkolla. Taitaa vaan monta jaksoa mennä siihen, kunnes äkäinen inssi huomaa olevansa helisemässä riettauksesta kaipaavien pikkupillujen kanssa.
    Mukavasti etenevä tarina, kunhan ei veny aivan ensi keväälle.

Kommentoi

top