search
top

Lesbopissikset

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (55 votes, average: 3.69 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Moi vaan.

Ella oli hyvällä tuulella. Hän istui jalat ristissä sängyllään, näpräsi hiuslenkkiä ja selitti pesisleiristä, jolta oli palannut edellisenä iltana. Hänellä oli yllään valkoinen pellavahame ja iso t-paita, jonka etumuksessa luki ”Miley Cyrus”. Ellan huoneen seinillä sama nimi toistui moneen kertaan julisteihin painettuna.

”Ekana iltana mä inhosin sitä meidän telttaa”, hän sanoi, ”mutta sitten mä totuin siihen ja vikana yönä se oli oikeesti tosi kiva.”

Nyökytin kuuliaisesti päätäni ja kuuntelin. Makasin lattialla kädet takaraivolla tyynynä ja katselin häntä alaviistosta, Ella näytti sieltä käsin perin suloiselta -tosin hän näytti siltä muistakin kuvakulmista. Hän oli paras kaverini ja oli ollut sitä jo kerhoajoista asti, enkä ikinä aikonut sanoa sitä ääneen, mutta totuuden nimissä minä olin hänen ulkonäöstään kateellinen. En minä sokea ollut, enkä kuurokaan, joten tiesin hyvin mitä luokkamme pojat hänestä ajattelivat. Ja luulenpa että Ellakin oli asiasta hyvin tietoinen, ellei muusta syystä, niin ainakin niiden kymmenien, ellei satojen ihailijapaperilappujen vuoksi, joita luokassamme tuntien aikana kulki kohti hänen pulpettiaan. Palasin ajatuksistani ja Ella jatkoi selostustaan.

”…meillä oli sellanen iso kokko yhtenä iltana, sellainen kuin juhannuksena. Me saatiin valvoa ja katsella sitä yli kahteentoista. Aamulla piti silti herätä ihan normaaliin aikaan. Meidän valvoja, sellainen Caro, oli aika niuhottaja ja sillä oli läski perse… ” Yhtäkkiä Ella hypähti seisaalleen ja hieroi käsivarsiaan. ”Onko sun mielestä täällä kylmä?”
”Ei oikeastaan”, vastasin, mutta minulla olikin ylläni farkut ja fleece-takki. Vähän turhankin runsas varustus heinäkuussa, mutta äiti oli lähtiessäni motkottanut, etten saa vilustuttaa itseäni, kun Anja-tädin häätkin olivat tuloillaan.
”Mulla on, musta tulee kohta jääkalikka.”

Ella astui ylitseni ja minä näin (vaikken tarkoituksella sinne katsonutkaan, se oli ihan vilpitön vahinko) hänen persikanväriset pikkuhousunsa. Hän sulki huoneensa ikkunan ja ravisteli olkapäitään.
”Hrr… mietipä, että päivällä mä otin meidän pihalla arskaa ja oli tosi kuuma.”
”Auringonoton jälkeen viluttaa aina”, minä muistutin.
”Joo niin. Totta.” Ella astui taas ylitseni, mutta pidin katseeni poissa hänen haaroistaan tällä kertaa. Hän sukelsi sängylleen ja asettui istumaan peitolle jalat ristissä kuin intiaanipäällikkö konsanaan. Odotin pesisleirijuttujen jatkuvan, mutta hän pysyi hiljaa. Hetken aikaa.

”Kuule…” Ella aloitti. ”Haluutko nähdä yhden jutun?”
”Joo.”
Olin varma, että se liittyi poikiin. Se liittyi aina poikiin, kun sitä edelsi harkitseva hiljaisuus ja kun se alkoi sanalla ‘kuule’. Keväällä Ella oli ollut korviaan myöten rakastunut yhteen rinnakkaisluokkamme poikaan ja kertonut siitä minulle tauon ja ‘kuule’-sanan jälkeen. Rakkaus oli päättynyt parissa viikossa, eikä poika ollut koskaan saanut kuulla siitä. Kun kyselin syytä tunteiden jäähtymiselle, Ella kertoi vain, että se olikin ihan tyhmä. Kaiketi nyt oli löytynyt uusi poika, pesisleiriltä oletettavasti.
”Katso tänne”, Ella sanoi.
Minä nostin päätäni ja katsoin.

Ella tarttui t-paitansa kaulukseen ja venytti sitä kunnes koko olkapää oli näkyvissä. ”Että tälläistä”, hän sanoi hiljaa.
Hänen olkansa yli kulki ohut vaaleansininen hihna, jonka minä toki tunnistin: se oli rintaliivien olkain.
”Sulla on liivit.”
Ella nyökytti ja päästi irti kauluksesta. Hänen poskensa olivat ruskettuneet leirillä miltei kahvipavun värisiksi, mutta erotin niiltä silti punastuksen.
”Halusin vaan, että… että tiedät… ennen kuin me laitetaan yövaatteet”, hän mutisi.

En tiennyt mitä sanoa ja hiljaisuus alkoi nopeasti muuttua painostavaksi, mutta sitten Ella kysyi varovasti: ”Haittaako sua? Oonko sun mielestä nolo?”
”Et!” Vastaus tuli suustani melkein liiankin kovaa. Vääntäydyin istualleni ja siitä edelleen polvilleni. Pudistin päätäni ja sanoin: ”Et yhtään… mä arvasin sitäpaitsi aina, että sulle… ekana.”
”Mitä ekana?”
”Ekana kasvaa tissit.” Se oli vähän tyhmästi sanottu, mutta ymmärsin sen vasta siinä vaiheessa, kun sanat olivat tulleet suustani ja kulkeneet koko kahden metrin matkan Ellan korviin. Punastus hänen poskillaan syveni.

”Ne on kai aika pienet, jos vertaa vaikka mun siskoihin”, hän sanoi. ”Enkä mä olisi… mutta äiti osti ne. Se sanoi, kun me oltiin sen kanssa kaupassa, että mun paita on kutistunut tästä.” Ella osoitti rintakehäänsä ja vilkaisi minua nopeasti ja arastellen. ”Mä olin ihan, että mistä se puhuu. Sitten se sanoi, että mulle on kasvamassa rinnat. Mä menin ihan noloksi siinä niiden tyhmien pakastealtaiden välissä ja sitten se otti mua ranteesta kiinni ja…”
”Ja menitte vaateosastolle?”
Ella nyökkäsi. ”Me sovitettiin eka yksiä, jotka oli sellaset… öö… harjoitteluliivit, jos tiiät…”
Tiesinhän minä, tiesin hyvinkin. Olin katsellut sellaisia joskus ja melkein ostanutkin, mutta uskallus oli loppunut kesken ja ne olivat jääneet ostamatta. Eipä sillä, että niille olisi ollut tarvettakaan.
”…äiti kuiteskin sanoi, että ne on liian pienet, että ei ne käy.”

Ella pudisteli päätään ja näytti tuskastuneelta, häpeilevältä. Minä nousin seisomaan ja istuuduin sängylle aivan hänen viereensä ja taputin hänen polveaan. Parempaan myötätunnon osoittamiseen en sillä erää pystynyt.

”Äiti toi nämä seuraavaksi sinne sovituskoppiin”, hän sanoi koputtaen olkaansa. ”Ja me ostettiin nämä ja yhdet toisetkin. Ne on mun kaapissa. Ne on vähän isommat, mutta äiti sanoi, että ne on sopivat viimeistään syyslomalla. Sanon vaan, että kun ne on sopivat, niin mulla on silloin utareet kuin jollain tyhmällä lehmällä.”

Perhoset vatsassani velloivat ja yskäisin. Minua hävetti, vaikken ihan tiennyt miksi. Sitten, edelleen tietämättä miksi, käännyin ja halasin Ellaa. Rutistin oikein kunnolla ja sanoin: ”Mun seurassa ei tarvi ainakaan olla yhtään nolo. Oot mun paras kaveri ja kivoin tyttö maailmassa ja sun tissit on maailman kauneimmat.”
Sen viimeisen olisin voinut jättää sanomatta, mutta Ella ei näyttänyt pahastuvan. Hän hieroi ohimoitaan kun irroitin ja yritti hymyillä. ”Kiitos. Älä kerro sitten kellekään, jooko?”
Painoin käden rinnattomalle rinnalleni ja sanoin: ”En kerro, lupaan kunniasanalla.”

Puoli tuntia myöhemmin Ella näytti unohtaneen koko jutun. Hän oli palannut leiritarinoihin ja minä asettunut peitolle hänen viereensä niitä kuuntelemaan. Ei niissä tarinoissa itsessään niin suuria tapahtunut, mutta tykkäsin kuunnella hänen ääntään, joka oli samanaikaisesti niin kirkas ja silti sametin pehmeä. Isäni oli joskus sanonut, että kunhan se Ella vähän varttuu, hän saa pelkällä äänellään monen pojan housunpuntit tutisemaan. En ihan tiennyt mitä isä sillä oli tarkoittanut, mutta tiesin, että Ellan ääni oli kaunis, ja kun hän puhui sillä tietyllä tavalla ja äänenpainolla ollessaan innostunut tai iloinen, se sai minun niskavillani kohoamaan.

Sitten Ella haukotteli ja oikoi käsiään.
”Pitäiskö meidän alkaa nukkumaan?” minä kysyin.
”Mmmhh… sopii mulle.”

Ellan sänky oli parisänky. Jokunen vuosi sitten hänen vanhempansa olivat ostaneet uuden sängyn ja ilmoittaneet, että vanha sai luvan lähteä kaatopaikalle, mutta Ella oli nostanut asiasta metelin ja vaatinut sitä itselleen. Hänen äitinsä oli ollut asiaa vastaan ja sanonut, ettei sellainen sovi pikkutytölle, että pikkutyttöjen kuuluu nukkua normaaleissa sängyissä. Ella oli kuitenkin pitänyt päänsä, kuten hän aina piti halutessaan jotain, ja niinpä sänky oli kuin olikin päätynyt hänen huoneeseensa. Minun kannaltani se oli kiva juttu, sillä inhosin makuupusseja ja niitä nitiseviä ja natisevia vierassänkyjä.

Ella kömpi peiton alle ensin ja hivuttautui sen alla pidemmälle kohti seinää, kunnes lattian puoleisella sivulla oli minulle riittävästi tilaa.
”Kuule”, hän sanoi, kun olin asettunut hänen viereensä.
”No?”
Kesti hetken, sitten hän mutisi unisena: ”Ei mitään.” Hän nosti päänsä tyynyltä, pussasi poskeani ja sanoi: ”Hyvää yötä.”
Vastasin samalla mitalla.

En osaa ihan sanoa miten paljon -ehkä puolta tuntia tai tuntia- myöhemmin Ella taputti peiton päällä lepäävää kättäni. ”Hei… ootko hereillä?”
”Hhmmhh…”
”Nukuitko sä?”
”En”, vastasin, ”mutta melkein.”
Ella oli kyljellään ja pureskeli alahuultaan.
”Onko joku hätänä?” kysyin katsellen hänen suuria, merensinisiä silmiään.
”Kuule… ootko ikinä koskenut niitä?” hän kysyi.
”Koskenut mitä?
”Tissejä.”
Säpsähdin, mutta paksu peitto ylläni peitti sen näppärästi. En tietenkään ollut koskenut, enkä monestikaan ollut edes ajatellut asiaa. Tai… no ehkä ihan jokusen kerran joskus. Yhtenä iltana (tämä on nolo juttu) olin puristanut suihkussa pakaroitani ja miettinyt, josko aikuisen naisen rinta tuntui samalta. Ella odotti vastausta. Minä pudistin päätäni. ”En ole.”

”Haluatko…”, hän aloitti ja minä huomasin miten kovasti hänen äänensä värisi. ”…koskea?”
Minä en ihan oikeasti tiennyt mitä vastata. Sain suustani ulos jonkinlaisen lyhyen ähkäisyn, mutten yhtään enempää. Kieleni oli kuin hiekkapaperia ja liikuttaessani sitä se takertui kitalakeeni.
”Anteeksi” Ella voihkaisi. ”Voi kun mä oon idiootti. Oikein ääliö. En mä… en mä…”
”Ööh”, minä sain jo sanotuksi.
Ella kiepsahti selälleen, painoi kädet poskilleen ja alkoi selittää: ”Sori ihan sikana, en tiedä mitä mun tyhmässä päässä liikkuu. Kun aina sanotaan, että… että pojat haluaa koskea tissejä ja mä olen miettinyt miltä se tuntuu ja mä en ikinä uskaltaisi antaa kenenkään pojan koskea niihin ja mä… mä… voi paska.”

Suuni oli yhä rutikuiva, mutta lihakseni olivat jotakuinkin toimintakunnossa. Oli minun vuoroni kääntyä kyljelleni. Ella pudisteli yhä päätään soimaten omaa tyhmyyttään ja tyhmää ehdotustaan.
”Haluaisin kovasti koskea”, ähkäisin, mutta Ella ei sitä kuullut. Hän voivotteli ja valitti, surkutteli itseään ja tyhmiä ideoitaan. Nielaisin ja sanoin uudestaan, vähän kovempaa tällä kertaa: ”Ella kulta, haluan koskea.”

Hän lopetti valituksensa ja katsoi minua kysyvänä, silmäkulmat aavistuksen kosteina. Minä sanoin vielä: ”Kosken tosi, tosi mielelläni, jos vain annat.” Sitten tartuin hänen käsiinsä ja siirsin ne pois hänen poskiltaan. ”Ja lupaan kunniasanalla, etten ikinä kerro siitä kenellekään.”

”Haluan mä”, Ella kuiskasi. Hän niiskutti ja räpytteli suuria silmiään. ”Jos sua ei ällötä?”
Pidin yhä hänen käsiään omissani. Puristin niitä ja sanoin: ”Ei ällötä, ne on ihanat. Mä tiedän.”
Ella kääntyi kyljelleen, selkä minuun päin. ”Sun ei oo pakko…”, hän aloitti.
”Shhh. Mä haluan. Usko nyt, Ella-kulta.”

Painauduin vasten hänen selkäänsä ja liu’utin käteni hänen kainalonsa alitse. Ella vapisi, ja nostaessani päätäni, näin hänen sulkeneen silmänsä. Eipä sillä, vapisivat minun sormenikin, mutta sellaisessa tilanteessa se oli kaiketi ihan luonnollinen juttu.

Hänellä oli yhä yllään se suuri vaaleanpunainen Miley Cyrus-paitansa. Liivinsä hän oli riisunut käydessään pissalla, olin huomannut ne vessan pyykkikorissa käydessäni siellä hänen jälkeensä.

Kuljetin kättäni hänen lantiollaan, kunnes sormeni löysivät paidanhelman. Nostin sitä ylemmäs, nielaisin ja liu’utin käteni varovasti hänen vatsalleen. Se oli lämmin ja pehmeä, se liikkui nopeasti hänen hengityksensä tahdissa. Hivutin kättäni ylemmäs, kunnes tunsin hänen kylkiluunsa sormissani. Ella oli niin kovin hoikka, melkein laiha, vaikka itse aina valittikin pulleuttaan. Sitten sormeni tunsivat taas jotain pehmeää ja aivoni huusivat: ”Tissi. Tissi. Minä kosken ensimmäistä kertaa elämässäni tissiä.”
Ella ynähti hiljaa.
“Sano jos haluat, että lopetan”, minä kuiskasin hänen korvaansa.

Ella ei ollut pullea, ei lähimainkaan, mutta hänen lämmin ja pehmeä rintansa oli. Minä silitin sitä, kuljetin sormenpäitäni edestakaisin hänen ihollaan kunnes tunsin hänen pienen nänninsä. Ajattelematta asiaa sen enempää, otin sen kynsieni väliin ja vedin -ihan hellästi vain, en sillä tavalla, että se teki kipeää. Ja voi miten kivalta hänen nänninsä tuntui. Venytin sitä hitaasti, kunnes Ella inahti ja kuiskasi: ”Sano ihan rehellisesti, onko se tyhmän tuntuinen?”
”Ei… ei ole. Tosi pehmeä ja kiva. Kukaan poika ei voisi olla tykkäämättä.”
Vastaus ilmeisesti tyydytti häntä, sillä Ella siirsi kätensä omalla kädelleni, joka yhä piteli hänen nänniään, ja painoi sen tiukemmin vasten rintaansa.
”Purista sitä kunnolla”, hän sanoi. ”Jookos?”

Minä puristin ja silloin vasta ymmärsin miten suuret rinnat hänellä tosiasiassa jo oli. Käteni eivät ole mitkään rekkamiehen kourat, mutta eivät ihan pienetkään, ja silti en saanut kauhaistua rintaa kokonaan otteeseeni. Yhtäkkiä mieleeni tuli pullataikina, jota äidin mieleksi olin joskus vaivannut. Harjoitusliivit näille tisseille, hah.
Kuiskasin Ellan korvaan: ”Vautsi… Sulla on jo ihan sikaisot.”
”Mm-m.”

Pidin yhä rintaa otteessani (tai sitä osaa siitä, minkä sain käteeni sopimaan) kun Ella koukisti peiton alla ylempää jalkaansa ja käänsi päätään minua kohti. Säikähdin, mutta Ella ei näyttänyt vihaiselta. Ujostelevalta kylläkin.
”Haluatko sä kokeilla… sitä toistakin paikkaa?” hän kysyi.
”Ai toistakin tissiä?”
Ella pudisti päätään. ”Ei… kun… tarkoitin sitä toista.”
Pimppaa, minä ajattelin ja yritin sanoa sen ääneen, mutta suuni oli mennyt taas takalukkoon, eikä sieltä tullut kuin suhinaa.
”Ei sun oo pakko”, Ella kuiskasi, ”…aattelin vaan, että se tuntuisi kivalta.”
Yskäisin ja sanoin: ”J-joo.”
”Ei oikeesti oo pakko, jos sua ällöttää koskea mun pimpsaa. Mä kyllä pyyhin sen silllon kun kävin iltapissalla, että ei se oo likanen, eikä haise pissalta.”

Irroitin käteni Ellan rinnalta ja siirsin sen nopeasti hänen suulleen. ”Shh… Kulta, mä kosken tosi mielelläni. Koskisin, vaikka se olisi pissainen.”
Hän mumisi käteni takaa jotain, jonka tulkitsin kiitokseksi.
Laskin käteni takaisin hänen rinnalleen ja kauhaisin sen otteeseeni. Pakko sanoa -vaikka se takuulla kuulostaa tyhmältä ja lesbolta- että minun tuli sitä ja sen lämpöä ja pulleaa pehmeyttä heti ikävä, kun päästin sen irti sulkeakseni Ellan suun. Ja voi miten väärässä olinkaan ollut silloin aikoinani, kun olin puristanut pakaraani ja miettinyt, josko rinta tuntui samalta. Ei tietenkään tuntunut, miten olisi voinutkaan tuntua? Tissi ei ollut lihasta, vaan rasvaa. Ellan tisujen tapauksessa aivan ihanaa sellaista.

”No?” Ella kysyi.
”Mitäh?” Olin uponnut niin syvälle ajatuksiini, että olin hetkeksi täysin unohtanut mitä hän oli minulta aiemmin kysynyt. Tai pyytänyt.
”Että kosketko sieltä?”
”Joo.”

En millään malttanut luopua Ellan tisusta toistamiseen, joten otin toisen käden avukseni. Laskin sen hänen selälleen ja hivutin sitä alemmas hänen pakaroilleen. Taputin (en yhtään tiedä miksi) hänen peppuaan ja sanoin: ”Nosta jalkaa.”
Ella taivutti polveaan ja nosti sitten ylempää jalkaansa niin, että hänen haaransa aukesivat ja käteni mahtui liukumaan hänen jalkoväliinsä, puuvillapikkuhousujen pehmeälle kankaalle. Voi miten lämmin se paikka olikaan. Lämmin ja pehmoinen.

”Tuntuuko tyhmältä? Varmaan tuntuu. Voit ottaa käden pois, jos tuntuu. En halua, että sua ällöttää.” Ella puhui nopeasti ja lyhyin lausein. Häntä ilmiselvästi pelotti ja hän oli puristanut kätensä nyrkkiin. ”Oikeesti voit ottaa käden pois ja mennä pesem–”
”Shhhh…” Keskeytin hänet nipistämällä hänen pientä nänniään. En kovaa vieläkään, en sillä tavalla, että se oikeasti teki kipeää. Tai ehkä ihan pikkuriikkisen verran teki, mutta sellaisella kivalla tavalla. Ella ynähti ja lopetti paasauksensa. Hellitin nännistä ja kuiskasin: ”Olet kiltti tyttö. Etkö olekin? Sano, että olet kiltti tyttö.”
Ella punastui, mutta totteli kuin tottelikin ja sanoi: ”Olen kiltti tyttö.”
”Ja kiltti tyttö ei purnaa eikä venkoile, kun kosken häntä pimpasta.” Tällä kertaa Ella ei vastannut, joten nipistin taas hänen pientä nänniään. ”Eikö niin?”
”Autts… Niin.”
Pussasin hänen niskaansa ja sitten työnsin käteni levynä hänen pikkuhousujensa alle.

Hänelle oli tullut karvoitusta, ihan kuten olin arvellutkin. Se tuntui sormenpäissäni silkkisen pehmeältä, melkein pumpuliselta. Ne kai muuttuisivat iän myötä, ajattelin silitellessäni niitä, tulisivat paksummiksi ja niitä alkaisi kasvaa myös ylempänä, eikä vain häpyhuulilla. Varmasti ne olisivat upeat ja kauniit silloin, mutta olivat jo nytkin. Nyt ne tuntuivat kämmenelläni miltei…
”Sori niistä, mä meinasin kertoa”, Ella sanoi keskeyttäen ajatukseni, ”että mulla on karvoitus, mutta en mä uskaltanut. Älä pliis naura, jooko?”
”En”, vastasin rapsuttaen hänen pulleaa pimppaansa kynsilläni. ”En todellakaan.”
”Eikö ne oo hyi sun mielestä?”
”Ei! Ne on… ne on ihanat.” Painoin käteni lujasti vasten hänen haarojaan ja puristin hänen pimppaansa. ”Mä olen tosi kateellinen sille pojalle, josta tulee sun poikaystävä.”
”Miksi?”
”Kun… kun se saa nähdä ne joka päivä ja pitää hyvänä niitä ja sun tisuja ja tätä pimppaa ja… ja…” Suljin suuni, oli parempi olla sanomatta enempää.

Pelkäsin pahinta, mutta Ella ei vaikuttanut vihaiselta, pikemmin hän tuntui olevan hyvillään. Hän painoi kätensä minun kädelleni -sille, joka puristi hänen jalkoväliään- ja sanoi: ”En mä ees halua poikaystävää.”
”Et vai?”
”En.” Ella levitti jalkojaan enemmän ja silloin keskisormeni luiskahti hänen häpyhuultensa väliin. Minä säpsähdin, mutta Ellaa se ei näyttänyt hetkauttavan suuntaan tai toiseen. Hän oli ihan tyyni ja rauhallinen, vaikka minun sormenpääni oli vasten hänen pimpinreikäänsä.
”Mikset?”
”En tiiä… Noh, ehkä mä haluan…” Ella nytkytti lantiotaan puhuessaan ja minulla oli aavistus siitä, mitä ele tarkoitti: hän halusi minun hierovan pimppaansa. Seurasin vaistoani ja aloin liikuttaa kättäni edestakaisin vasten hänen häpyhuuliaan. Ellan kurkusta pääsi pitkä, kehräävä voihkaisu.
”Mitä haluat?” kysyin.
”Tyttöystävän mieluummin.”

Käteni hankasi ja hieroi Ellan pimppaa. Koukistin häpyhuulten väliin uponnutta sormeani ja sain hänet voihkaisemaan uudestaan.
”Etkä halua”, sanoin. ”Oot koko meidän koulun nätein, niin saat ihan kenet vaan haluat.”
”Mmm…” Ella kehräsi. ”Ai saan? Mä haluun sitten sut.”
”Älä pelleile, taikka nipistän sun tisua.”
”En niin! Jos et halua, niin ei oo pakko tietenkään…”
”Mut-mut-mutta miksi muka haluut mun kanssa, vaikka esimerkiksi Mikko on tosi söpö ja sitten se Ville, jolla on aina WESC:in vaatteit…” Ella käännähti ympäri ja painoi kätensä minun suulleni. ”Siksi, kun oot ihana ja tykkäät mun tisuista ja karvoituksesta ja pimpasta”, hän sanoi nipistäen huuliani.

Hän laski toisen kätensä yöpaidalleni ja hamusi nännini sormiinsa. ”Vaikka se olisi pissainen.”
”Mfff.”
”Sano, että oot kiltti tyttö ja mun tyttöystävä”, Ella sanoi pidellen yöpaidan läpi nöpöttävää nänniäni. ”Muuten sun pikkuselle nännille sattuu vallan hirmuisia.”
Hitaasti hän päästi irti huulistani ja katsoi minua suoraan silmiin. Suutani kuivasi ja käteni hikoilivat, mutta sellaisella kivalla tavalla. ”Oon kiltti tyttö ja sun tyttöystävä.”

10 kommenttia viestissä: “Lesbopissikset”

  1. Existence says:

    Tosi kiva novelli. Jäi tosi softcore-tasolle mutta mikäs siinä. Jatkoa kaipailisin tältä kirjoittajalta, taitoa selkeästi on.

  2. pillupillu says:

    Aivan mahtava. Ehdottomasti jatkoa ja kolmekin uutta tarinaa liittyen näiden tyttöjen sekstailuun. Mahtava novelli.

  3. Seksiämulle says:

    Tää Ellan kaveri vaikutti puheen perusteella Ellaa vanhemmalta. Häiritsi. Muuten hyvä..

  4. AdolfHitlerFanBoy98 says:

    Pissikset tuskin käy pesisleirillä tai fanittaa jtn Miley Cyrusta :DDD

  5. Nappi says:

    Pakko antaa palautetta omituisista hahmoista. Rintaliivijutun perusteella tytöt olivat ehkä neljännellä luokalla, mutta käytetty sanasto vastasi jotain ihan muuta. Paitsi sana ‘kulta’, jota toinen tytöistä käytti, joka ei sovi ala-asteelaisen suuhun.

    Muuten hyvää työtä, vaikka keskenhän se jäi. Nimen voisi myös vaihtaa, en ymmärrä missä kohtaa tytöt muka olivat pissiksiä. (Ja on liian aikaista sanoa pikkutyttöä lesboksi, mutta kyseessä olevaan sivuun nähden siitä ei kai saisi valittaa.)

  6. Horny59 says:

    Hyvä tarina. Olisin kaivannut pituutta hieman enemmän sekä jotain lisätapahtumaa.

  7. touchmynipple says:

    hyvää työtä
    !

  8. Akira says:

    Harvoin olen lukenut niin kaunista lesbotarinaa että ei tee yhtään mieli olla mukana pilaamassa tunnelmaa.

    Pituudesta sanoisin että lopetus on loistava ja oikeassa paikassa mutta vaatii kakkos-osan. Kokemuksesta tosin tiedän että vaaditut kakkos-osat on hyvin vaikeita kirjoittaa. Ainakaan edeltäjänsä tasolle…

  9. Horny59 says:

    Kertomus on erittäin hyvä. Ei kirjoitusvirheitä. Keskustelutkin menevät omiin kappaleisiin. Ainoa harmillinen asia oli, että tarina jotenkin tuntui loppuvan kesken. Ehkäpä tälle tarinalle löytyy myöhemin jatkoa.

  10. kommentoija says:

    Oikein hieno novelli! Harmi vain että loppui kesken, mutta toivottavasti jatko-osa tulee joskus!

Kommentoi

top