search
top

Ja vajoat yhä syvemmälle…

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (147 votes, average: 3.84 out of 5)
Loading...

Varoitus, pitkä on. Osa julkaistu it.orgilla, voi tulla jatkoa.

Ja vajoat yhä syvemmälle ja syvemmälle…

Odotin päivän viimeistä asiakasta. Huoneessa kaikki oli kohdillaan, feng shui ja tasapaino ennen kaikkea. Rauhalliset värit, hieman itämaiseen ja zeniläisyyteen viittaava kalustus ja sisustus, taustalla hyvin hennosti kuuluva barokkimusiikki. Bonzaipuun pihkainen tuoksahdus, istuimet aitoa nahkaa. Kaikki oli niin kuin pitikin.

Vilkaisin papereitani. Kontaktin oli ottanut tytön isä, paikallinen harmaa eminenssi, kaupungin suurimman tehtaan henkilöstöpäällikkö, tunnettu myös urheilupiireistä. Rotary ja kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, puolue tietysti kokoomus. Kaupungin kermaa jo useassa sukupolvessa. Olimme olleet hänen kanssaan lukiossa yhtä aikaa ja jonkinmoisia kavereitakin. Minä tulin aivan eri piireistä, tavallisesta duunariperheestä, ystävyyttä yli luokkarajojen.

Perheessä oli tapahtunut tragedia muutamia vuosi sitten. Perheen äiti, kuvankaunis 40kymppinen, miellyttävä ja mukava nainen oli saanut surmansa liikenneonnettomuudessa. Lapset olivat olleet siinä kymmenen korvilla. Niin kuin unelma perheeseen kuluu, vanhempi poika ja nuorempi tyttö.

Isä oli ollut huolissaan tyttärestään. Äidin menetys oli totta kai paha isku nuorelle tytölle, mutta eniten isä oli huolissaan tyttärensä urheilumenestyksestä. Tytär harrasti yleisurheilua, päälajeina pikamatkat, mutta päälajeina pituus- ja korkeushyppy. Korkeushypyssä tyttö oli ollut aivan ikäkautensa huippua, mutta kehitys oli nyt jäänyt laahaamaan ja tytön motivaatio oli kateissa. Isä pyysi minua vanhana ystävänä ja terveydenhuollon ammattilaisena auttamaan. Tyttärensä valmentajana hän oli käyttänyt motivointikeinonsa loppuun.

Psykiatrina olin perehtynyt nimenomaan erilaisiin mielikuvatekniikoihin kuten erikcsonilaiseen ratkaisukeskeiseen hypnoosiin ja olin tehnyt töitä erilaisten urheilijoiden kanssa. Ammattilaisena vaistosin isän huolen takana jotain muutakin, vaikeasti selitettävän monimutkaista perhedraamaa.

Minuuttia vaille viisi soittokello pirahti. Säntillisyyttä. Vihreän valon myötä nuori neito purjehti sisään ja tervehti ujosti mutta jätti hyvin miellyttävän ensivaikutelman. Vaatteet olivat kesäpäivään sopivat, keveät, muodikkaat ja kielivät hyvästä mausta ja korkeasta sosiaalisesta statuksesta. Esittäydyimme ja kättelimme. Neidon kädenpuristus oli miellyttävän varma, mutta kiinnitin huomiota siihen, että hän piti selkeän etäisyyden. Ääni oli pehmeän mukava ja puhetyyli ja sananvalinta kieli selvästi akateemisista vanhemmista. Miellyttävän julkisivun takana vaistosin jonkinlaista patoutumista, teini-iän normaalia kasvukipua vai kenties jotain syvemmältä kumpuavaa, vaikeasti luodattavaa. Poutapilviä vai mutapohjaa.

Pyysin neitoa istumaan ja seurasin kuinka hän istuutui viehättävän vanhanaikaisesti ja siveästi, ristien jalat ja laittaen kyynärpäät yhteen rintojensa suojaksi. Ilmiselvää torjuntaa ja nuoren tytön epävarmuutta omasta seksuaalisuudestaan. Samalla minulla oli tilaisuus katso tarkemmin uutta asiakastani. Tyttö oli tyrmäävän kaunis. Pituutta varmaan 175, vartalo hoikka kuin pajunvarsi, pyöristyen sopivissa kohdissa. Kehosta näki, että urheilua on harrastettu. Hoikkuudesta huolimatta vartalo huokui myös voimaa. Jalat olivat uskomattoman pitkät, lainattu varmaan kirahvilta, omiaan korkeushyppääjälle. Vartalossa oli vielä jotain varsamaista, kehittymässä olevan teini-ikäisen neidon kypsymässä olevaa kauneutta. Kasvot olivat klassisen kauniit. Viattoman punaiset luomuhuulet, ruskeiden hiusten kauniisti seppelöimät ruskettuneet kasvot. Pitkien silmäripsien takaa minua katsoivat hieman varuillaan olevat, pikkuisen itämaisen vinoilta näyttävät mantelinmuotoiset silmät. Missä näitä oikein tehdään?

Juttelimme kaikenlaista yleistä jäänsärkemisen merkeissä. Miellyttävä ensivaikutelma lisääntyi koko ajan. Nuori neito oli varovainen ja ujo, mutta ulkokuoren alta tuli esiin mukava, hyvin kasvatettu tyttö. Joihinkin leikkimielisiin kommentteihin välähti nopeasti upea hymy, vitivalkoisten helmihampaiden kruununa kauniit hymykuopat. Varautuneisuus pilkahti siellä täällä esiin, mutta se kuului ilmeisesti asiaan.

Kerroin käyttämistäni menetelmistä ja ehdotin, että tällä ensimmäisellä kerralla käytämme autogeenista rentoutumista. Tyttö otti ohjeitteni mukaan hyvän ja rennon asennon mukavassa, nahkaisessa vanhanajan tuolissani. Johdattelin häntä rentoutumiseen ja sitä tietä kevyeen transsiin. Seurasin koko ajan tarkkaavaisesti tytön reaktioita. Hän oli älykäs ja hänellä oli hyvä mielikuvitus, joten niin kuin olin arvellutkin hän vaipui nopeasti keskisyvään transsiin. Reaktiot olivat normaalit. Kun puhuin surusta, jota me kaikki tunnemme, hänen kasvoillaan kävi ahdistunut ilme, otsa rypistyi ja kädet menivät nyrkkiin. Johdattelin häntä surusta iloon ja elämässä oleviin myönteisiin asioihin ja rentoutuneilla kasvoilla väreili häikäisevä hymy.

Ajattelin pikadiagnoosin perusteella, että tyttö oli varsin normaali nuori neiti ja isän huolet aiheettomia. Tytössä oli jotain ylikireää ja ylireagoivaa, ehkä hieman perfektionistia. Olisi hyvä antaa hänen tässä transsissa kokea iloa ja nautintoa, se saattaisi siivittää myös urheilusuorituksia.

”Ja kuulet vain minun ääneni ja se voi viedä sinua miellyttävälle matkalle omaan itseesi. Tässä rentoutuneessa tilassa uskallat tuntea sellaista, mitä et valveilla uskaltaisi. Kaikki ajatukset ovat sallittuja ja syvempi osa sinua huolehtii, että muistat ne valveilla sitten kun olet siihen valmis. Murrosikä tuo mukanaan monenlaisia muutoksia, jotka ovat täysin luonnollisia, vaikka itse saattaakin niitä hävetä. Mutta sinun on hyvä tietää, että tällainen syvä rentoutuminen ja ilo ja nautinto ovat meidän kaikkien perusoikeuksia. Ja nyt, mielikuvissasi, mene sellaiseen maisemaan, sellaiseen aikaan ja paikkaan, missä voit kokea iloa ja nautintoa.”

Seurasin tarkkaan neidon reaktioita. Hän haki varovasti vielä mukavamman asennon, vaipui syvemmälle transsiin. Sitten hänen poskilleen kohosi vieno puna ja hengitys kiihtyi silminnähden. Kasvoilla väreili nautinnollinen hymy. Hänen kätensä lähtivät liikkeelle ja hyväilivät raukeasti kehoa. Vasta kehittymässä oleville teinirinnoille kädet pysähtyivät ja hieroivat rintoja pyörivällä otteella. Näin miten nänninpäät alkoivat nöpöttää ohuen t-paidan alla. Näky oli kuin ulkoavaruudesta.

Törmäsin tällaiseen ensimmäisen kerran urallani. Toki olin alan kirjallisuudesta lukenut, että jotkut hypnotisoidut voivat saada voimakkaita seksuaalisia impulsseja. Sen vuoksihan muun muassa Sigmund Freud luopui Wienissä hypnoosin käytöstä ja kehitteli tilalle psykoanalyysin sohvalla makaamisineen. Itse en ollut asiaan aikaisemmin törmännyt ja olinkin hieman epävarma, mitä minun pitäisi tehdä. Keskeyttää sopivalla suggestiolla vai antaa tytön jatkaa omasta itsestään nauttimisella. Lisäksi koko tilanne oli myös äärimmäisen kiihottava. Upea teini hyväilemässä itseään ja jumalaista kehoaan. Olin vaiti ja katsoin miten transsissa olevan neidon tutustumismatka omaan itseensä jatkui.

Hoikat kädet ja kaunismuotoiset pitkäsormiset kämmenet jatkoivat nöpöttäviltä rinnoilta alaspäin. Toinen käsi raotti collgehousujen vyötäröä ja toinen pujahti sisään. Nyt neiti hengitti jo selvästi kiivaammin. Edessäni hän levitti pitkiä hoikkia jalkojaan enemmän erilleen ja käsi liikkui vikkelästi. Kurkkuni oli ruti kuiva, en saanut mitään sanottua, olisiko pitänyt? Lisäksi tunsin varsin epäammatillista paisuntaa housuissani, erektioni oli kouluarvosanoilla kiitettävä. Neidon käsi liikkui yhä kiihtyvällä tahdilla, kasvot olivat keskittyneen nautinnollisen rentoutuneet ja huulilta tuli jo kuuluvia huokauksia ja voihkaisuja. Reisien yhtymäkohdasta kuului vaimeaa litinää, kiihottava outo nuoren naisen aromi tuoksui huoneessa. Käden liike kiihtyi, lantio lähti mukaan lentoon ja kasvojen ilme kiristyi kunnes muutaman äänekkään huokauksen ja voihkauksen jälkeen kasvoille nousi onnellisen rentoutunut ilme. Tyttö oli saanut orgasmin. Minun vastaanottohuoneessani. Minun tuolillani. Erektioni tuntui kipeältä.

Tyttö oli palautettava hienovaraisesti transsista.
”Ja parasta tässä syvän rentoutumisen tilassa on se, että jälkeen päin ei tarvitse muistaa mitään siitä mitä on kokenut. Voi helposti unohtaa muistavansa ja muistaa unohtavansa. Ja kuitenkin kaikki on tallessa mielessä ja sen voi ottaa esille sitten kun sitä tarvitsee ja kokee olevansa siihen valmis. Olethan ymmärtänyt.” Oikea etusormi liikahti selvästi.

Annoin vielä muutaman urheiluun ja motivaation liittyvän yleisen suggestion ja herättelin hänet.
-”On aika palata takaisin. Lasken luvut viidestä yhteen ja numerot merkitsevät virkistymistä. Jokaisella numerolla virkistyt enemmän ja kun tulen yhteen, olet täysin hereillä, iloisena, virkeänä ja yhtä uutta kokemusta rikkaampana.”

Kakkosella neito avasi silmänsä ja ykkösellä katseli hieman utuisten mantelisilmien läpi minua ja huonetta, kohensi hieman vaatteita ja ryhtiä ja väläytti ujon kauniin hieman hämmentyneen hymyn.

-”Tervetuloa takaisin tähän maailmaan. Oliko mukava matka?”

Kevät jatkoi tuloaan. Työt jatkuivat, potilaat vaihtuivat. Auringon valon määrä lisääntyi. Maiseman ääriviivat vaalenivat, oma masennukseni väheni. Olin aina ollut omasta mielestäni vahva terveydenhuollon ammattilainen, silti tunsin myös ammatillisuuteni rakenteet huojuviksi. Neito vaivasi koko ajan mieltäni kolmesta tai jopa neljästä eri syystä. Iltaisin kuuntelin levyltä Mikko Alatalon biisiä ”Hän hymyilee kuin lapsi” kerta toisensa jälkeen. En osaa selittää miksi, kuitenkin yritän.

Ensimmäinen syy oli tietenkin neidon ikä ja minun ammattini. Psykiatri ei rakastu/sekaannu potilaaseensa, ei lainkaan, mutta varsinkaan ei teini-ikäiseen. Ei, vaikka kirjoista esimerkkejä löytyy kuuluisimmistakin psykiatreista kuin minusta. Olin vannonut Hippokrateen valan ja olin aina mieltänyt, että minun pitää olla potilaan puolella. Pidin hänestä, liikaa, mutta olinko hänen puolellaan. Ammattietiikkaani oli kuin heiluva korkeushyppyrima. Unelmissani näin vain parin pitkiä hoikkia koipia, jotka päättyivät johonkin aavistuksenomaiseen, mitä ei sanoiksi saata pukea. Ei ammattilainen voi näin toimia.

Toinen syy oli hänen edesmennyt äitinsä ja se yksi kummallinen, epätodellinen yö kauan, kauan sitten. Olikohan se edes tottakaan? En voi paljastaa, kaikkea tässä ei ole edes kerrottu. Tämä ei ole koko totuus eikä sitä voi sanoa ääneen. Minuahan sitoo ammatillinen vaitiolovelvollisuus.

Kolmas syy oli urheilijaneitosen isä. Olin ollut hänelle kade koko ikäni (en tunnusta sitä ikinä ääneen). Köyhän perheen lapsena häpesin usein vanhempiani ja vaatteitani, hänen ei tarvinnut. Ja mikä eniten raivostutti, hän ei ikinä ollut leuhka, ilkeä tai ylpeä rikkaista vanhemmistaan. Me pidimme toisistamme, jollakin tasolla tiesin sen. Ihmiset aina vaistomaisesti tietävät, kuka pitää kenestä, kuka ei. Kävin heillä lapsena usein kylässä ja minua kohdeltiin aina ihmisenä ja silti minulla oli alemmuuskompleksi. Se muuten mahtoi olla suurin syy, miksi minusta tuli psykiatri. Asiaan liittyi myös poliittinen eetos, neidon iskä oli tunnettu kokoomuslainen, (ja jos rehellisiä ollaan ei hän olisi voinut mikään muu ollakaan), itse olin ollut aina vasemman laidan kulkija. Kansalaissodan te veitte, nyt uusi erä, panttina vaikkapa teinityttärenne.

Neito vieraili istunnoissani kerran viikossa. Kaava vakiintui samaksi. Hän saapui säntillisesti juuri oikealla kellon lyömällä. Pukeutuminen oli jotenkin vain niin hot. Täydellisen tyylikästä, todennäköisesti erittäin kallista, ei koskaan räikeän seksikästä, mutta aina jotain hengästyttävää.Hän istui tuoliin ja vaipui nopeasti keskisyvään transsiin. Työtäni vaikeutti tytön kauneus ja seksikkyys. Ja niin kuin usein on, neito oli itse tietämätön omasta viehätysvoimastaan.

Hypnoosisession aikana hän yleensä hieroi itselleen orgasmin. Minä seurasin epäammattimaisesti kyrpä jäykkänä, kunnes kolmannessa sessiossa avasin pöydän alla omat housuni ja vedin erittäin epäammatillisesti käteen katsellessani uskomattoman kiihottavaa teiniprinsessaa ja hänen pianistinsormiaan, jotka hyväilivät tiukkaa, litisevää teinitussua.

Tyttären isä oli minuun yhteydessä silloin tällöin. Hän oli paljon korkeammalla tasolla niin yhteisömme kuin meidän henkilökohtaisissa suhteissamme, ettei varmaan edes tajunnut missä mennään. Hän oli huolissaan tyttärensä urheilusuorituksista. Olin minä sen verran ammattilainen että olisin voinut lyödä vetoa, että taustalla oli jotain muutakin, vaikeasti selitettävää pohjamutaa.

Viides istuntomme oli toukokuun alkupäivinä. Ulkona alkoi jo kevät vihertää, lämpö väreili ilmassa. Minulla oli ollut päivän mittaan muutama potilas, kaikki vähän tyhjänpäiväisiä tapauksia. Katselin vielä viimeisiä merkintöjä, kun ovikelloa soitettiin ja vihreällä valolla neitomme tuli sisään.

Jälleen uskomaton suoritus. 175 senttiä aivan ällistyttävän tiukkaa lihaa. Kaunista. Ei tietoista kauneudestaan. Huolimaton sporttinen asu ja takuulla kallis. Pienet tiukat mandariinirinnat merkkipaidan kätköissä, ei rintsikoita. Uskomattoman pitkät korkeushyppääjän jalat ihonmyötäisissä housuissa, ei helvetti, oliko neito unohtanut vielä pöksytkin?

Perinteinen small talk ja sitten lyhyt induktio. Tiesin, että loppujen lopuksi on aivan sama, miten hänet hypnoosiin vaivutan. Tällä kertaa käytin katseenkohdistamista.

”Ja sinulla on vain hyvä olla. Valitset vastapäiseltä seinältä kohteen ja annat katseesi uppoutua siihen. Ja vähitellen, sinut valtaa hyvä olo, rentoudut, kehosi tuntuu lämpimältä ja painavalta. Sinun on vain niin hyvä olla, hyvä olla. Mikään ei ole tärkeää, ei edes se että silmäsi saattavat sulkeutua vähitellen, on vain niin hyvä olla. ”

Neitonen oli matkalla jonnekin toiseen maailmaan. Jatkoin suggestioita.

”Ilo ja nautinto ovat meidän etuoikeuksiamme. Tässä rentoutuneessa tilassa sinulla on oikeus nauttia omasta kehostasi, sillä tavalla kuin itse haluat. Ja joskus jaettu ilo on kaunein ilo, oma ilo jaettuna jonkun toisen kanssa voi lisätä tunnetta valtavasti. Jo se, että toinen näkee toisen nauttivan voi olla alku uuteen nautintoon .”

Uskomatotonta mutta totta, neito avasi vienosti jalkojaan, kohotti hieman pyllyään ja epävarman transsinomaisesti alkoi liuttaa housujaan pois. Hänellä ei ollut pöksyjä jalassa. Katsoin pöytäni takaa lähes järkyttyneenä. Sellaisia korkeushyppääjän jalkapareja ei valmisteta enää. Jalkojen liitoskohdassa kiiltelevä pillu näytti uskomattomalta. Kaunis, tiukka, viaton. Syntinen, nukka karva, lapsi vai aikuinen. Pillun haltijalla ei ollut tippaakaan tietoa siitä, miten rivolta ja pornolta hän viattomuudessaan näytti.

”Ja niin kuin olemme sopineet merkeistä, voit edelleenkin käyttää vasemman ja oikean käden sormia. Jos oikean käden sormesi nousee koholle, se tarkoittaa kyllä. Milloin tahansa voit sanoa ei, se on sinun oikeutesi. Mitään sellaista ei tapahdu, että sinä et sitä halua.”

Neitonen istui tai paremmin lojui tuolissa. Hänen housunsa olivat kintuissa, sormet räpläsivät pikku pillua. Työhuoneessani tuoksui. Minä olin työpöytäni takana, kullini seisoi kuin vuori. Olikohan pöytänikin koholla.

Kävelin pöydän takaa neidon luo.
”Haluatko” kysyin varovasti ja laitoin käteni hänen kiinteälle vatsalle. Oikean käden sormi nousi välittömästi ja annoin kämmenieni kohota hänen pienille rinnoilleen. Hän saattoi olla niistä häpeillen, mutta jokainen miespuolinen kuolasi sellaisten ketunkuonojen perään. Silikoneista haaveilee joku porukka, minä en.

Annoin käsieni vaeltaa hypnotisoidun korkeushyppääjän keholla. Teinitissit törröttivät. Annoin käsien vaipua alemmas reisien väliin. Karvoitus oli uskomattoman sexyä. Ei sellaista voinut ollakaan. Ihanan viattoman karvoituksen keskellä annoin sormieni liukua sileää tytön persettä kohti tulikuumana hehkuvaa pikku pillua. Neito hengitti valittaen kuumasti. Pylly kohosi, nousi ja laski.

Mietin itseäni, tai en miettinyt. Valinta oli tehty. Potkikoot virasta, tulkoon maailmanloppu. Mulkkuni ei ollut seisonut yhtä kovasti vuosiin.

Raotin hänen jalkojaan ja hän auttoi yhtä paljon tai enemmän kuin laki salli. Hän nosti pyllyään kohti kyrpääni, teinipillu hamuamassa aikuisen miehen mulkkua. Pornolehdet olisivat maksaneet vaikka mitä, minulle tästä maksettiin.

Jollain tasolla olin kuitenkin aikuinen, tai ollut vuosia sitten. Millimetri, toinenkin kullinpäätä timmiin teinivittuun, hän voihki ja haukkoi henkeä. Vedin takaisin, hänen pyllynsä tuli perässä. Neitonen teki päätöksensä, veti henkeä, levitti teinivittunsa ja nosti pyllynsä ja työnsi itsenä minua vasten. Uskomattoman tiukka vartalo oli joka mutkaltaan minua vasten, teinitissit painuivat rintaani vasten ja tunsin miten miten törkeän kapoinen lantio ja pehmeä pillunkarvoitus puristuvat kulliani vasten.
Minä työnsin, hän veti. Vai oliko se kuitenkin toisinpäin, hän veti ja minä työnsin. Hän levittäytyi, työnsi pientä pilluaan ja kapeaa lantiotaan vasten minun karvojani, vasten minun lantiotani.

Hän huohotti, vapisi, nuoren neidon vartalo tuntui aivan uskomattomalta keski-ikäisen lääkärimiehen kehoa vasten. Työnsin, vedin ja työnsin. Uskomaton teinivittu imi minua, nautin ja olin avuton. Kukaan ei saa orgasmia ensimmäisessä yhdynnässä, mutta pitkäraajainen korkeushyppääjävittu levitti jalkansa, antoi minun tulla todella syvälle häneen. Antauduin. Suutelin hänen tuoretta suutaan, painauduin niin syvälle hänen korkeushyppääjään pitkien säärien väliin ja hänen vittunsa syväköihin ja annoin mulkkuni laulaa hänelle. Kaikki lähti kaukaa, en ollut se mikä olin. En tullut tältä planeetalta. Kyrpäni niin syvällä teinivitussa kuin ollaa saattaa. Suu suuta vasten.

Meni tovi. Palasin kotiin. En ollut saanutkaan sydänkohtausta. Mulkkuni oli syvällä teinipimpsassa, katsoin kullini vartta ja näin että ehkäpä neitsyt oli kyseessä. Katsoin hänen väriseviin silmiin ja kysyin: ”Minut tunnetko kuin sinut tunnen?”

Neitoni nosti pyllyään, tunsin hänen kapean kiimaisen lantion itseäni vasten. Terävät kynnet porautuivat pakaroitani vasten. Silmät välkähtivät, en ollut enää yksin.

.

8 kommenttia viestissä: “Ja vajoat yhä syvemmälle…”

  1. Mestari panija says:

    Ihan fantastinen !! HUHHUH!

  2. fetis says:

    aivan ihana!!! oon aina fantasioinut hypnoottista ja juuri tälläisestä jatkoa!!!

  3. pimea says:

    Oikeen hyvvin koodattu juttu. Pimeää, niin pimeää. Haluaisi kieltää, vaan jotain tavoittaa. Voisiko saada jatkoa…

  4. normiko says:

    Todella hyvin rakennettu stoori. Ravistelee meidän kaikkien pimeitä puolia. Ehdottomasti täydet pinnat kirjoittamisesta, vaikka mitään en allekirjoita tai henk. koht. hyväksy käytännössä.

  5. pulahdus says:

    Samaa mieltä kahden edellisen kommentoijan kanssa: todella inhottava. Miten tällä voi olla näin korkeat pisteet (4.36)?

  6. Not cool says:

    Ei kiva… Tuli vaan paha mieli.

  7. sick says:

    ei terveellä pohjalla, ei tällääsiä pitäis sepustaa. kuka näistä muka tykkää

  8. odonte says:

    Hypnoottista menoa. Jatkoa please…

Kommentoi

top