search
top

SS 1a

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (52 votes, average: 3.52 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Vanha tarinani it.orgista. B-osa jäänee pöytälaatikkoon ikuisiksi ajoiksi, mutta pistän silti alkuperäisen otsikon tähän.

Idea oli kuulemma alunperin jonkun ministerin. Suomi oli saatava pienestä ja merkityksettömästä maasta maailman vaikuttajien joukkoon. Tämä ei onnistuisi kaljamahaisilta junteilta, tarvittiin paljon uusia, parempia ihmisiä. Tarvittiin uusi yhteiskuntaluokka, jonka edustajista voitaisiin valita poliitikot, diplomaatit sekä tieteen ja tekniikan johtajat.

Suunnitelma oli osaltaan uhkarohkea, melkein voitaisiin puhua yhden sukupolven uhraamisesta edistyksen hyväksi. Vaaditut investoinnit olivat myös valtavat. Puolustusmäärärahat supistettiin minimiin ja luotettiin siihen että Suomeen ei kukaan haluaisi hetkeen hyökätä. Valtaosa kaikesta tavarasta meni vientiin, mikä johti oman elintason romahtamiseen. Veroja korotettiin ja ihmisten ja yritysten muualle muuttamisen maanpetturuudeksi julistavia lakeja säädettiin. Julkinen terveydenhuolto lakkautettiin, kuten myös pelastuslaitos.

Poliisivoimia ei lakkautettu. Poliiseja koulutettiin huimasti enemmän, koulutus sisälsi paljon enemmän propagandaa. Uusien voimankäyttövaltuuksien ja toimintamallien rinnalla 2000-luvun alun poliisi näytti halinalleyhdistyksen pehmojaostolta.

Kaikilla ei Suomessa tietenkään mennyt huonosti. Poliittinen johto ja osa timanttisimmista asiantuntijoista vietti ylellistä elämää. Omasta silloisesta elämänlaadustani en ole varma, se jääköön lukijoiden päätettäväksi.

Olin yhdeksäntoista vuotta Suuren lain tullessa voimaan. Huolestuttavia lakeja oli tullut voimaan aiemminkin, mutta rajattomilla toimintaoikeuksilla varustetun poliisin erikoisyksikön perustaminen vei voiton kaikesta aiemmasta. Yksikön tarkoitusta ei kerrottu julkisuuteen ja kansan seassa liikkuneet huhut olivat toinen toistaan villimpiä.

Minut siepattiin yliopiston asuntolasta eräänä lokakuisena yönä. Jälkeenpäin selvisi, että samoin kävi lähes kaikille opiskelijatovereilleni, kuten myös monille vähäisemmissäkin yliopistoissa tai helpommissa pääaineissa opiskelleille. Rimpuilustani ei ollut mitään hyötyä kun vahvat mustapipoiset miehet raahasivat minut pakettiautoon. Loputtomalta tuntuneen matkan jälkeen auto pysähtyi ja minut talutettiin jonkinnäköiseen selliin. Kopperoni oli pieni, mutta siisti. Nukahdin lattialla olevalle patjalle välittömästi.

Aivan liian lyhyeltä tuntuneen ajan kuluttua heräsin keskusradiosta kuuluneeseen torvifanfaariin. Fanfaarin loputtua radiosta alkoi kuulua miehen ääni: “Huomensa hyvät naiset ja herrat, tytöt ja pojat. Saatatte ihmetellä missä olette ja mitä pahaa olette tehneet. Emme valitettavasti voi tässä vaiheessa paljastaa kaikkea, mutta kunhan teette kaiken mitä käsketään parhaanne mukaan, olette turvassa. Tämä on rakkaan kotimaamme parhaaksi!”

Ehdin vain hetken miettiä olenkohan vieläkin unessa, kun ovessa olevasta luukusta työntyi paperiarkki ja kynä. Arkki oli henkilötietolomake jossa oli omat tietoni ja pyyntö korjata mahdolliset virheet sekä ohjeet pudottaa paperi toisesta ovessa olevasta luukusta korjausten jälkeen. Palautin lomakkeen, mutta sitä seurasi toinen, toista kolmas ja niin edelleen kunnes sekosin laskuissa. Osa oli tietojenkeruulomakkeita mielipiteistä, osa psykologisia testejä, jotkut taas mittasivat matemaattista päättelykykyä tai kielellistä lahjakkuutta. Valojen sammuttua nukahdin taas heti.

Seuraavat päivät jatkoivat samaa testisuuntautunutta linjaa. Kaikki mahdolliset paperiset testit ja kokeet tehtyämme meille annettiin pulmaleluja, verinäytteenottovälineitä ja uloshengitysmittareita. Minulle ei tullut muutenkaan mieleen kapinoida, mutta aina välillä radiosta tuli suora lähetys kidutuskammiosta, jonne vähemmän yhteistyöhaluiset päätyivät. Ei kaltaiseni nuori poika olisi muutenkaan uskaltanut vastustella, mutta sydäntäriipivä huuto radion kovaäänisestä sinetöi tämän.

Aikaa kului viikkoja, tai ehkä kuukausia. Haasteiden virta oli loputon: jonkun selvitettyämme meille annettiin uusi ja vaikeampi. Lopulta eräänä päivänä sellini ovi avautui. Olin aiemmin ollut varsin komea ja tyttöjen suosiossa, mutta nyt näytin varmasti peikolta, sillä en ollut voinut leikata tai edes kammata hiuksiani, parranajosta puhumattakaan. Kivikasvoinen vartija ei tuntunut kuitenkaan olevan tästä seikasta erityisen kiinnostunut ohjatessaan minut linja-autoon ja kahlitessaan minut istuimeeni. Autossa oli muitakin, ulkonäöistä päätellen saman kohtalon kokeneita. Kaikki tosin olivat miehiä, mikä ihmetytti. Ennen lähtöäni vartija kielsi minua puhumasta ja nyökkäsi merkittävästi kohti bussin etuosassa seisovaa sähkölamauttimella varustettua vartijaa.

Kovimmat kapinalliset olivat selvästi karsiutuneet, sillä kukaan ei yrittänyt puhua, ja muutaman muun henkilön saavuttua lähdimme matkaan. Jonkun ajan kuluttua saavuimme jonkinnäköiseen sisäoppilaitoksen ja vankilan risteytykseen. Ajastani siellä en paljoa muista, sillä pitkät ja raskaat päivät olivat täynnä kuntotestejä, lääkärintarkastuksia, johtamistilanteita ja ties mitä muuta. Kun emme olleet yksin läsnä oli aina useita vartijoita vahtimassa puhumisiamme, joten en lainkaan tutustunut muihin henkilöihin vaikka naamat tulivatkin tutuksi.

Muutamien kuukausien kuluttua minut tultiin taas hakemaan. Matka taittui yksin henkilöauton takapenkillä ja minut eristi kuljettajasta ja vartijasta äänieristetty lasi. Saavuimme taas uuden rakennuksen luokse. Tämä talo oli korkea ja näytti hieman hotellilta. Minut talutettiin pääovista sisälle ja muutaman käytävän kautta ohjattiin huoneeseen ja istutettiin tuoliin, johon käteni sidottiin. Pian huoneeseen astui mies, ja hänen alkaessa levittää partavaahtoa naamaani arvasin mikä tämän tehtävä oli. Lyhyen ja siistin kampauksen saatuani minulle annettiin yksinkertainen vaatekerta ja kirjekuori, jonka sisältö minun oli määrä lukea myöhemmin. Seuraavaksi minut vietiin hissillä ylös ja ohjattiin huoneeseen, jossa oli sänky, pöytä, tuoli ja ovi wc:hen. Huoneessa oli toinenkin ovi, joka kuitenkin oli lukittu.

Pian oven sulkeuduttua takanani avasin kuoren siinä toivossa, että se kertoisi mitä ihmettä minulle on tapahtunut. Aloin lukea: “Onneksi olkoon. Et ehkä tunne itseäsi onnekkaaksi juuri nyt, varsinkaan jos tietäisit että suurin osa muista suomalaisista on nyt onnellisesti perheidensä ja ystäviensä parissa. Mutta ethän sinä oikeasti kaipaa sellaista roskasakkia? He ovat sekundaa, toisin kuin sinä. Sinä olet parasta a-ryhmää, eliitin eliittiä. Saat kunnian olla etunenässä luomassa uutta uljasta Suur-Suomen valtiota. Kerromme lisää muutaman päivän päästä. Siihen asti lepää ja syö hyvin. Ai niin, älä masturboi. Sen suhteen olemme tästä eteenpäin hyvin tarkkoja.”

Olin kohtalaisen tyrmistynyt viestistä. Oli helpotus kuulla etten ollut hengenvaarassa tai panttivankina, mutta muuten viesti oli erittäin omituinen. Ja se loppumaininta runkkaamisesta? Tähän asti minulla oli sujunut ohjeita noudattamalla ihan hyvin joten ajattelin, että pari päivää lisää menisi helposti. Edellisestä helpotuksesta ei kuitenkaan ollut kuin päivä.

Vietin pari päivääni lihaskuntoa treenaten, kirjettä uudelleenlukien, syöden ja nukkuen, ja vaikka aika ei nopeasti mennytkään, tilanteeni oli parempi kuin pitkään aikaan. Määrätyn ajan kuluttua aiemmin lukittu ovi avautui ja sieltä astui vartija, joka tosin aiemmista vartijoista poiketen näytti enemmän hovimestarilta kuin palkkatappajalta. Hän ohjasi minut uuteen huoneeseen, joka oli jonkinnäköinen sohvan ja television sisältävä oleskelutila. Huoneessa oli myös muutama muukin ovi. Hovimestari-vartija alkoi puhua: “Olemme valinneet sinulle kumppanin. Saavutit testeissä pääsääntöisesti loistavat pisteet ja kumppanisi on samaa luokkaa, tietysti ikäänsä suhteutettuna. Hänen ulkonäkönsäkin on kanssasi samalla tasolla.” Näine hämmentävine sanoineen vartija ohjasi minut eräästä lukitusta ovesta uuteen huoneeseen, jossa oli parisänky eikä sitten paljon muuta. Huoneessa oli lisäksi tyttö, ehkä 16-17-vuotias, alusvaatteissa sängyllä. Tytöllä oli pitkä hulmuava vaalea tukka, hoikka vartalo ja pienen nenän koristamat kauniit kasvot. Hänen reitensä olivat laihat ja sileät, ja lantio erityisen houkuttelevan muotoinen. Hänen vatsansa oli litteä, mikä sopi mainiosti pienehköihin arvioilta B-kupin rintoihin. Vartija sulki oven ja jäimme tytön kanssa kahden huoneeseen.

Katselimme hiljaa toisiamme aika pitkään, kumpikin täysin ulalla kaikesta tapahtuneesta. Mitä enemmän asiaa mietin sitä enemmän vakuutuin siitä että tyttö oli puolueettomastikin arvioituna todella herkullinen, ja olin aika imarreltu, että tämä oli ‘samaa tasoa’ kanssani. Pyrin pitämään katseeni housuissa tuntuvasta paineesta huolimatta säädyllisillä alueilla, vaikka ymmärsin kyllä eleen hyödyttömyyden. “Moi”, aloitin pitkän hiljaisuuden jälkeen. “Minä oon Eetu”, jatkoin saman tien. “Minä olen Elina”, tyttö vastasi ja lisäsi: “Ja minä luulen että sinä olet käynyt läpi suunnilleen saman kuin minäkin. Eli paljon testejä ja vähän tietoa.” “Juuri näin. Ja mitäs nyt? Missä sinun vaatteet ovat?”, kysyin. “Ei minulle muuta annettu. Kyllähän sinä tajuat mitä ne haluavat meidän tekevän. Minä tosin aion pitää nämä tiukasti päälläni, herraseni”, Elina sanoi tiukasti. Kyllähän minä tajusin ja se ei yhtään helpottanut oloani. Viisi päivää ilman tyydytystä tuntui pahalta nuoren miehen nivusissa, mutta kylmä yhdyntä tuntemattoman henkilön kanssa ei sopinut idealistiseen kuvaani rakastelusta.

“Onko sulla kylmä?”, kysyin taas pienen vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen. “On vähän”, sain vastaukseksi. Otin pois päällyspaitani ja heitin sen Elinalle. “Minä en tiedä mitä sinulle on kerrottu minusta, ja en ihan tiedä mitä tästä nyt pitäisi ajatella, mutta mitä jos juteltaisiin vähän. Minä olen puhunut viimeksi varmaan puoli vuotta sitten”, sanoin. “Sopii”, Elina vastasi hymyillen.

Elina oli 16-vuotias, syksyllä Helsinkiläisessä huippulukiossa aloittanut. Hänet oli viety kotoaan samoihin aikoihin kuin minutkin ja kohtelu oli muutenkin ollut vastaavaa. Kaikkialla oli ollut vain naisia ja testejä oli ollut valtavasti. Heistä oli pidetty hyvää huolta ja hyvinvointi oli otettu vakavasti. Elinalla oli nuorempi sisko, josta hän oli huolissaan. Hän toivoi pääsevänsä lääkikseen lukion jälkeen ja unelmoi oman hevosen ostamisesta. Hevosen väristä ja nimivaihtoehdoista keskustellessamme hovimestari-vartija pamahti huoneeseen.

“Eiköhän se riitä tältä päivältä. Palatkaa huoneisiinne” hän käski, ja katsoimme parhaaksi totella. Minä menin omaan huoneeseeni ja Elina lähti toisesta ovesta omaansa. Ei ollut vielä ilta, joten jäin makoilemaan sängylle. Miettiessäni keskisuuri pullotus etumuksessani Elinan kauniiden reisien välissä oleilua, huoneeseen astui kolme miestä, joista kaksi oli vartijoita ja yhdellä oli kalliin näköinen harmaa puku. Kaksi venäläisen asiamiehen näköistä kävi käsiksi minuun ennen kuin ehdin tajuta mitä tapahtui ja hyvin pian huomasin olevani kahlittu sänkyyni käsistä ja jaloista, olin siis liikuntakyvyttömänä selälläni kuin kilpikonna.

Pukumies alkoi puhua. “Tapasit tänään Elinan. Eikö hän ollut mieleesi?” Kun en sanonut mitään, hän jatkoi “Ymmärrät varmaan mitä sinulta odotetaan? Sinä tulet hedelmöittämään hänet, joko hyvällä tai pahalla. Tarjoamme sinulle tilaisuutta nauttia siitä, mutta emme enää kovin kauaa. Ehkä tämä inspiroi sinua.” Miehen lopetettua ovi avautui ja sisään astui nainen.

Hänkin oli alusvaatteillaan ja varsin viehättävä. Ehkä kaksikymmenvuotias. Hänen hiuksensa olivat pitkät ja vaaleat, rinnat terhakat ja peppu oikein oivallinen. En voinut olla huomaamatta että hän muistutti ulkoisesti kohtalaisen paljon Elinaa. Tuhlaamatta aikaa sen kummempiin kohteliaisuuksiin tai muodollisuuksiin nainen avasi sepalukseni ja kaivoi sen kätköistä kolmeneljäsosaatangossa olevan elimeni pusseineen esiin. Naisen kosketus varressa yhdessä eleen yleisen eroottisuuden kanssa sai viimeisenkin neljänneksen valmiiksi. Nainen alkoi antaa kevyitä suukkoja seipäälleni. Tämä oli tietysti erittäin kiihottavaa, mutta tajusin että siihen se tulisi jäämään, tarkoitus kun selvästi oli saada minut kiiman valtaan. Yritys ei jäänyt pelkästään suukottelun varaan, sillä hetken kuluttua nainen avasi rintaliivinsä ärsyttävän hitaasti ja paljasti kauniit rintansa ihailtavakseni. Hän tarjosi nänniään suuhuni, enkä nähnyt tarvetta vastustella vaan tervehdin sitä huulillani. Ihan kun tämä ei olisi vielä riittänyt, sillä hetken nänniä maisteltuani nainen poisti myös pikkuhousunsa. Tämä posliinipimppi oli varmasti yksi kauneimmista koskaan näkemistäni, ja kun se työnnettiin suutani vasten, en enää ajatellut että nuolemalla antaisin pukumiehen kavereineen voittaa. Livoin reiän reunoja ahnaasti välillä klitorista imien ja naisen äänistä päätellen suulliset taitoni olivat säilyneet myös vankeusaikani yli.

Kaikki hupi loppuu aikanaan, mutta joskus se ei harmita. Esimerkiksi nyt, kun riemurasia siirtyi naamaltani nivusilleni, en osannut olla surullinen. Nainen ei kylläkään ottanut minua sisäänsä vaan alkoi hieroa limasta tihkuvaa alapäätänsä kyrpäni vartta vasten, mikä oli onneksi ehkä kuitenkin toisiksi paras vaihtoehto. En tiedä olisinko lauennut, mutta kun aloin esi-nytkähdellä tarpeeksi nainen lopetti ja minut päästettiin siteistä. Seuraavaksi minut nostettiin ylös ja sojottavasta peniksestäni välittämättä ohjattiin takaisin parisänkyhuoneeseen.

En ollut yllättynyt nähdessäni Elinan taas siellä, tällä kertaa kahlittuna samaan tapaan kuin itse olin vain sekunteja aiemmin. Aiemmat tavalliset alusvaatteet olivat vaihtuneet naruilla avattaviin niin, että voisin riisua hänet avaamatta kahleita. Pöydällä sängyn vieressä oli liukuvoidetuubi, joka viesti hyvin kenen laukeamiseen tässä oli tarkoitus keskittyä. Minut jätettiin taas kahden Elinan kanssa, mutta olin varma että meitä tarkkailtiin.

Katsoin häntä himoiten. Minua panetti enemmän kuin ikinä ja Elina oli luultavasti täydellisin nuori nainen jonka olin koskaan nähnyt, puhumattakaan niistä jotka olivat olleet sängyssä armoillani.

Nousin sängylle polvilleni. Näin Elinan itkeneen. Kyyneleet oli pyyhitty pois, mutta poskilla näkyi hennot punaiset vanat ja silmämeikit olivat hieman sotkussa. Halusin häntä. Panisin tuota seksipakkausta kuin viimeistä päivää ja tulisin niin syvälle häneen että itse Jules Vernekin olisi saavutuksesta ylpeä. Pieni osa minusta yritti kolkuttaa päässäni ettei tämä olisi oikein, mutta elimelliset vaistoni eivät liiemmin kunnioittaneet tätä näkemystä. Elinan jalat oli kiinnitetty levälleen polvet koukkuun erittäin irstaan näköisesti. Siirryin jalkojen väliin. Elina sulki silmänsä ja alkoi itkeä hiljaa.

Otin pikkuhousujen naruista kiinni. Solmuina toimivat rusetit olivat söpöt, mutta mikä tärkeämpää, ne olivat enää ainoa seikka minun ja orgasmini välissä. “Suutele minua edes ensin” Elina sanoi heikolla äänellä ennen kuin ehdin vetää lahjapaketin auki. Mikäs siinä, ajattelin. Nojauduin Elinan ylle ja suutelin häntä. Suudelma oli tulinen. Ehkä Elina ajatteli, että raiskaus sattuisi vähemmän suutelun jälkeen, ehkä hän yritti vielä viime hetkellä ihastua minuun ja välttää henkiset haavat. Kului viisi sekuntia, sitten viisitoista. Elinan huulet kertoivat paljon mitä hän ei ollut ehtinyt sanoa lyhyen keskustelumme aikana. Hän oli voimakastahtoinen, mutta hellä. Hän osasi vaatia mitä halusi, mutta ei unohtanut vastapalveluksia. Hän osasi kiusoitella, muttei unohtanut myöskään asioiden vakavaa puolta. Rakastuin häneen niiden hetkien aikana.

Tajusin penikseni olevan painunut hänen vatsaansa vasten ja muistin mitä olinkaan tekemässä. Irtauduin Elinasta, joka avasi silmänsä ja katsoi minuun huolestuneena. Sulloin edelleen mahtavassa seisokissa olevan kyrpäni takaisin sepaluksen sisään, pyyhkäisin hihallani valuttamaani valtavaa touhutippalammikkoa Elinan ihanalla vatsalla vähän kuivemmaksi ja kumarruin taas Elinaa kohti. Näin hänen hymyilevän ennen kuin suljin silmäni ja omistauduin hänelle.

Suutelimme kilpaa. Kumpikin halusi vain osoittaa olevansa enemmän kiihottunut tilanteesta. Halusin maistaa Elinaa ikuisesti ja olin niin keskittynyt, etten kuullut kun ovi avattiin. En kuullut myöskään, kun sähköpatukka vedettiin kotelostaan, enkä kun se painettiin selkääni vasten.

Kun virta painettiin päälle, kaikki ihanuus katosi. Kipu oli uskomatonta ja olisin tehnyt mitä tahansa saadakseni sen loppumaan. En kuullut omaa huutoani tai Elinan hätäistä kirkunaa. Minulla oli vain tuska, joka täytti kaikki aistit ja valtasi jokaisen ajatuksen. Toivoin kuolevani ja toivoin, ettei Elinan tarvitsisi kokea samaa.

Lopulta virta katkaistiin ja minut vedettiin takaisin kiirastulesta. Lyyhistyin Elinan päälle, joka lopetti kirkumisensa. Huoneessa oli hetken täysin hiljaista. “Eetu, ota mut”, hän kuiskasi korvaani. “Tee mitä tahansa ne pyytää. Ihan oikeasti, minä olen sinun nyt.” “Elina”, aloitin. “En minä halua…tai siis haluan, mutta ei tämä ole oikein…” En ehtinyt jatkaa, kun pukumies keskeytti lauseeni: “No, onnistuuko se vai onko seuraavaksi pikkuneidin vuoro tuntea sähköä?” Sisälläni muljahti. Tekisin mitä vaan että Elinan ei tarvitsisi tuntea sitä. Ottaisin pukumieheltä suihin tai antaisin hänen laueta peräsuoleeni. Ihan mitä tahansa. Jos se tarkoitti Elinan ottamista niin olkoon sitten niin, olisi sitä vastenmielisempiäkin hommia olemassa. Nousin sängyltä ja erosin vaatteistani. Penikseni oli kutistunut mikroskooppiseksi kivun vuoksi, mutta palatessani Elinan jalkojen väliin se alkoi osoittaa palautumisen merkkejä, kyseessä kun kuitenkin oli senkin kannalta melko mukava lähitulevaisuus. Vapautin Elinan raajat siteistä. Katsoin häntä silmiin ja vedin rintaliivien kuppien välissä olevan rusetin auki.

Elinan tissien kuvailu sanoin on kuin Michelancelon Davidin teko muovailuvahasta: vaikka miten yrittäisit, tiedät ettet voi tehdä arvoa alkuperäiselle. Ihanan pyöreän muodon ja virheettömän ihon lisäksi nännit pihoineen olivat kauniit. Tissit olivat terhakat ja kiinteät, pehmeät mutta eivät löysät. Laskiessani käden toiselle ja ottaessani nännin tiukkaan peukalo-etusormi-otteeseen tiesin olevani hyvin onnekas mies.

En ehtinyt tehdä tuttavuutta kovinkaan kauaa kun kuulin pukumiehen merkitsevän kröhähdyksen takaani. Alakertani oli taas täydessä toimintavalmiudessa ja en halunnut alkaa leikkiä pukumiehen kärsivällisyydellä. Katsoin taas Elinaa, näin hänen nyökkäävän lähes huomaamattomasti ja avattuani rusetit katsoin paratiisin portteihin.

Päivän aiempi nainen oli ollut huora. Huora on seksikäs, mutta ei kaunis. Häntä voi haluta muttei rakastaa, hänen kanssaan voi nussia muttei rakastella. En kiistä ettenkö olisi halunnut tunkeutua huoran sisään hänen ollessa sylissäni, mutta ei se vetänyt mitään vertoja sille mitä tunsin nyt. Halusin Elinan. En halunnut häntä vain hetkellisesti kun kiveksissä siltä tuntui, halusin hänet kokonaan. Halusin rakastella häntä loppuelämäni ajan satoja kertoja päivässä. Halusin tulla häneen takaa, alta, päältä, sivusta, välistä, ristitse, kiertäen ja niskan takaa. Halusin lukea satuja lapsenlapsillemme. Halusin hakata lantiomme mustelmille toisiaan vasten ja täyttää hänet siemenelläni. Ennen kaikkea halusin rakastaa häntä ja tehdä hänen olonsa hyväksi.

Kurotuin ottamaan liukuvoidepurkin pöydältä, mutta Elina pudisteli päätään hymyillen. Hymyilin takaisin ja työnsin kyrvän huulille. Portit olivat nyt auki. Kumarruin suutelemaan Elinaa. Hän laski kätensä pakaroilleni ja työnsi minut hitaasti sisälleen, päästi minut sisälle paratiisiin, jossa ei keinotekoista liukastetta enää tarvittu.

Elinan kosteudelle veti vertoja vain hänen tiukkuutensa. Työntelin itseäni hitaasti edes ja takaisin ja hän värähti huomattavasti aina nuppini lähtiessä suuaukolta sisuksiin. Pidin yllä rauhallista tahtia, sillä halusin tunnustella rauhassa Elinan ihanan vitun jokaista poimua. Keskeytimme aina välillä suutelumme hetkeksi vaihtaaksemme sanallisia viestejä kuten “Mmmmmhh” ja “Oooooooh”. Olimme yhtä.

Ei riittänyt, että Elinan ihana vako hyväili varttani koko sen pituudelta, jokaista uurretta ja huokosta, vaan Elinan piti lisäksi hieroa sitä lihaksillaan. Kuvitelkaa miltä tuntuisi yhdistää koko kyrpää hyväilevä lämmin, kireä ja litimärkä teinipillu suihinottoon, jossa pehmeät mutteivat löysät huulet hierovat määrätietoisesti välillä vartta, välillä terskan alusta, joskus molempia, ja olette lähellä. Ehkä Elina osasi aavistaa että laukeamiseni hetki oli lähellä, sillä hän irroitti huulensa omistani, kietoi jalkansa ympärilleni ja painoi minut tiukasti itseään vasten. Aloitin loppukirini ja panin menemään minkä pystyin. Tunsin hänen kovettuneiden nänninsä painautuneena rintalihaksiani vasten ja kuulin paksun usvan läpi hänen huutavan suoraa huutoa. Elinan supistusten tahti kiihtyi. Ajattelin miltä hänen perseensä tuntuisi kourassani, pakara tiukasti sormia vasten puristuneena, ja tulin.

Tykitin lastini syvälle Elinan sisään hänen imiessään viimeisiä pisaroita itseensä. Lyyhistyin Elinan päälle ja kuulin hänen kuiskaavan korvaani “Kiitos” ennen vaipumistani tajuttomuuden ja unen puoliväliin.

En tiedä kauanko nukuin, mutta tuskin kovinkaan kauaa, sillä olin edelleen Elinan päällä, penikseni puolikovana ja spermaa valuvana Elinan häpyhuulilla. Mumisin anteeksipyynnön litistämisestä ja siirryin Elinan päältä hänen viereensä. “Tiedätkö, minä olin neitsyt vielä äsken?” Elina sanoi äkkiä. “Nyt kyllä huijaat”, sanoin miettimättä parempia muotoja ilmaista hämmästykseni, sillä meno oli ollut varsin onnistunutta. “On minulla siis ollut tavaraa aiemminkin sisällä, muttei miestä. Ennen tänne tuloa olin siellä paikassa, missä meitä opetettiin puristelemaan, ja immenkalvokin siinä tietysti samalla meni. Koulutus ei tainnut mennä ihan hukkaan?”

Pukumiestä tai vartijoita ei näkynyt. Lojuimme sängyllä ja kerroimme elämäntarinoitamme. Nuorukaisen innon ja kauniin tytön läheisyyden vuoksi uusi seisokki löytyi aika nopeasti, ja pitihän sekin tietysti käyttää niin kuin luonto on tarkoittanut. Jossain vaiheessa uuden laukeamiseni jälkeen meille tuotiin ruokaa. Sitten nukuimme. Päiviä kului samoissa merkeissä useita. Välillä meidät vietiin erillemme, mutta suurimman osan ajasta vietimme vierekkäin tai sisäkkäin.

Kunnes kerran yhteiseen huoneeseemme mennessäni Elinan sijaan siellä olikin pukumies ja kaksi tuttua vartijaa. “Onneksi olkoon, sinusta tulee isä”, hän sanoi. Olin tietysti spermalitrojeni perusteella osannut varautua tähän. Mutta missä Elina oli?

“Ihmettelet varmaankin missä lapsesi äiti on. Elina on viety pois”, hän sanoi, ja sisälläni kuohahti. Ehdin ottaa puolikkaan askeleen kohti pukumiestä, kun vartijat olivat jo tarttuneet minusta kiinni, enkä yhtäkkiä enää voinutkaan liikkua. “Rauhoitu, ei hänellä ole mitään hätää. Hänet on viety Suur-Suomen parhaaseen raskauslaitokseen ja voit olla varma, että me pidämme kalliista lapsesta ja äidistä erittäin hyvää huolta.”

Pukumies korjasi silmälasejaan ylemmäs nenälleen ja jatkoi: “Elina tekee oman osansa tuomalla lapsen tähän maailmaan, ja sinunkin täytyy tehdä omasi. Ymmärrämme, että sinulla on tunteita häntä kohtaan, mutta itsesi vuoksi pyydämme sinua unohtamaan ne. Se tekee tästä helpompaa.”

Loppupäivästä ja seuraavista viikoista en muista mitään. Olin murtunut, mutta ajan kuluessa ikäväni helpotti, ja minua lohdutti usko siitä, että Elinalla ja meidän lapsellamme oli asiat hyvin.

Kun minulle esiteltiin Iisa, olin jo päässyt pahimman yli, ja Iisa auttoi loputkin. Iisa kuunteli minua ja lohdutti kun kerroin Elinasta. Iisa halaili minua kun näytin surulliselta. Pieni ja pinkeä runkonsa minua vasten puristuneena hän vakuutti, että löytäisin vielä uuden rakkauden. Illalla pumpatessani Iisan sisälle pitkän ajan spermavarastoni tiesin, että hän oli ollut oikeassa.

Pian Iisakin vietiin minulta ja pukumies ei viitsinyt enää tulla henkilökohtaisesti paikalle, onnitteli vaan toisesta lapsesta kirjeitse.

Minä kylmetyin ja kovetuin. Jatkoin toinen toistaan kauniimpien juuri ja juuri laillisten tyttöjen hedelmöitystä, mutta en enää uskaltanut rakastua. Siitosori minä olin, joten otin myös sen asenteen. Joskus jaksoin puhua tytöille, mutta usein olin hiljaa, kippasin heidät vatsalleen ja tikkasin niin, etteivät he nähneet kostuneita silmiäni.

Yksi kommentti viestissä: “SS 1a”

  1. joku says:

    Tykkäsin tarinan skifihenkisyydestä. Olisin varmaan lukenut, vaikkei tässä olisi ollut edes seksiä. Julkaise ihmeessä se b-osakin, ainakin minua kiinnostaa.

Kommentoi

top