search
top

Kuin vanhojen tuttujen rakastelua

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (11 votes, average: 4.18 out of 5)
Loading...

Mukavan pyöreä naisihminen oli kainalossa. Matka kohti kotini makuuhuoneen sänkyä eteni nojaillen ja silloin tällöin naurahdellen. Rauhallisesti elokuun hämärässä kävelimme tuoksuvalla puistotiellä. Olimme ikäänkuin kuorrutettuina lämpimällä ilmalla ja siksi kainalossani oleva Pirkko oli mielestäni hehkuva. Merikin tuoksui jotenkin paksulle. Siis elokuun merelle. Tunsin Pirkon. Hän oli työpaikkamme keittiön apulaisemäntä. Olin häntä silmäillyt sieltä vitriinien takaa ja todennut mukavan näköiseksi ja iloisen tuntuiseksi. Usein vallattoman tyttösen näköisenä tummahkot hiukset saparoilla Pirkko pompahteli touhuissaan. Mielestäni hän oli ikäiseni, jo jotain 26-30 vuotias. Sormus oli sormessa, joten kahlehdittu siis oli. Ja tämä kaikki vuosia sitten.

Pirkon tapasin sattumalta kaupungilla. Oli iltapäivä menossa ja minä vaeltelin kaupungilla. Katselin ihmisiä ja olen erityisen viehättynyt naiskauneuden suhteen, joten silmäni olivat lähes kiinninauliintuneina heihin ja heidän liikkeisiinsä. Jäljitin vaivihkaa erään neitosen kulkua ja niin huomasin olevani rannalla olevan kesäravintolan sisäänkäynnin edessä. Neitonen meni sisään ja minä jäin ajatuksissa seisomaan ulos. Ajattelin, ettei nyt ole aika viinille eikä muulle ja olin jatkaa matkaa, mutta aikomukseksi jäi, sillä Pirkko tuli jostain ja tunsihan hän minut. Emme tosin olleet koskaan puhelleet, tervehditty vaan. Siinähän oli sitten pientä jutusteluakin alettava kehittelemään. Sen alkoi Pirkko.
– Mitäpä sinä yksin tässä seisot? Eikö ole rohkeutta astua sisään? Minäpä ajattelin poiketa. Mieli kun tekee maistella yhdet viinit. Yksin kun olen, niin ei seurakaan pahaa tekisi.
Hämmentyneenä ja yllättyneenä katsoin Pirkkoa ja samalla päätin, että menen mukaan. Sanoin, että mikä siinä. Pirkko astui reippaasti sisään ja minä perässä. Tottuneesti hän meni erääseen useista lasisista erkkereistä joissa jokaisessa oli yksi pöytä. Tämä ravintola oli siitä mukava, että oli pöytiintarjoilu ja näin ollen sai rauhassa keskittyä seuralaiseensa tai ihailla merta, eikä tarvinnut tuhlata aikaansa jonottamisiin.

Hämmentyneenä istuin koristeellisen, valurautaisen pöydän ääressä ja katselin yllätyksellistä seuralaistani. Pirkko tilasi valkoviiniä ja minä otin oluet vaikka en sen suuri ystävä ole. En nyt muuta tähän hätään keksinyt. Pirkko oli pukeutunut kevyeen mekkoon, kesäleningiksi kai sitä sanotaan. Leveähelmaiseen kumminkin ja sopivan avonaiseen, mutta ei mihinkään vampin asuun. Helma hulmahteli polvien yläpuolella. Kaula-aukosta pilkahteli rintojen rako Pirkon nojautuessa eteen. Toinen jalka oli heitettynä toisen yli ja helma laskeutui molemmin puolin sääriä jättäen polvet paljaaksi. Vasemmassa polvessa loisti vaalea arpi. Varmaan pikkutyttösen haaverin aikoinaan jättämä muisto. Sen kaiken näin pöydän reijällisen pinnan läpi. Kaulassa oli ketju ja siinä jokin koru. Korun paino veti ketjun rintojen väliin jossa se liikahteli hengityksen tahdissa.

Meillä vierähti ilta nopeasti viiniä maistellen. Minäkin olin siirtynyt punaviiniin. Sain tietää Pirkon olevan niin sanottun “kesälesken”. Olin yllätyksekseni saanut myös tietää, että Pirkko asui miehensä kanssa melkein minun naapurinani. Olivat kuukausi sitten ostaneet sieltä asunnon. Mies oli pienehkön parkettifirman omistaja ja kovasti ahkera. Pirkon kertoman mukaan heillä meni elämä riidattomasti, mutta mitään tajunnan vievää rakkautta ei liitossa ollut. Nytkin mies oli jossain kaukana suunnittelemassa työurakoita. Eikä Pirkko sitä mitenkään valitettavana pitänyt. Lapsia kun ei ollut, eikä ollut edes suunnitelmissa, niin elämä oli liki mukavaa.

Tuli myöhä ja hämärä. Lähdimme kotejamme kohden ja päätimme kävellä, sillä matka ei ollut näännyttävä. Parisen kilometriä mukavia rantoja kävellen ei voinut olla liikaa . Ajatuksissani oli viedä hänet kotiini ja aprikoin miten olisi edettävä arassa asiassa. Olin nostanut käteni Pirkon hartioille ja nojasimme toisiimme kävellen hiljakseen soraisella polulla. Päätin kysyä, että sopisiko pieni vierailu luokseni. Pirkko hetken oli miettivinään, mutta myöntyi sitten. Olen varma, että kyllä hän sen tiesi mitkä tarkoitusperät mielessäni oli.

Olimme tulleet kotiovelleni ja astuimme sisään. Parvekkeen ovi oli raollaan ja ikkuna keittiössä samoin. Verhot heilahtelivat pienessä läpivedossa ja elokuun hämärän tuoksu oli valloittanut asunnon. Pirkko istui sohvalle ja minä poikkesin keittiöön. Otin lasit ja varastostani ihan selvää Koskenkorvaa. Istuin sohvalle Pirkon viereen. Tein sekoitukset tuoremehun kanssa ja maistelimme laseistamme. Katselin Pirkkoa ja pieni musiikki soi. Pirkko oli jotenkin hämmennyksissään, mutta näytti viihtyvän. Hän katsahti minuun ja näin hänen silmistään välkkeen joka sanoi, että mitä tässä odotellaan. Kuin yhteisestä ymmärryksestä otimme toisiamme kaulasta ja suutelimme. Pirkko oli pehmeän tuntunen. Hän oli hiukan pyöreähkö, mutta haluttavasti semmoinen. Ei mikään lyllerö vaan sopusuhteessa pituuteen hyvä. Siis nainen. Vein käteni leningin napeille, sinne selkäpuolelle. Näpräilin ne auki samalla kun Pirkko hyväili selkäpuoltani. Pirkko oli kääntynyt kohti minua, joten jalat olivat viehättävästi hiukan erillään toisistaan leningin helma laskeutuneena polvien väliin. Pujotin leninkiä alas yli Pirkon hartioiden ja ulos lyhyistä hihoista. Laskin sen alas vyötäroille. Rintaliivit olivat esillä. Kauniisti leikatut, punainen vaatekappale. Vein käteni taakse ja avasin hakaset, vapautin rinnat liivien puristuksesta. Ne olivat kauniit ja täyteläisen pulleat. Eivät mitkään pystyt, vaan kauniisti laskeutuvat. Eivät mitkään jättimelonit, vaan juuri sopivat Pirkolle. Pirkko nousi ylös ja riisui itse loput leningistään ja pyysi minuakin heittämään vaatteet menemään. Niin tein ja niin lähtivät myös Pirkon pikkuhousut. Olimme alasti. Siinä sohvapöydän vieressä seisoimme ja olimme hiukan hämmennyksissä . Pirkko pehmeänä ja viehättävänä, vatsan kumpu kuin Milon Venuksella. Hurmaava. Otin Pirkkoa kädestä ja menimme makuuhuoneeseen.

Olimme polvillamme sängyllä polvet osuen toisiinsa. Veimme käsiämme toistemme reisillä kohti kummankin kuumaa “toimintakeskusta”. Tunsin miten Pirkon sormet osuivat jykevästi heilahtelevaan kaluuni. Kummaltakin puolen sormet tavoittelivat sitä. Minä olin edennyt samoin Pirkon karvoituselle. Sille pehmeän kiihoittavalle kiharalle. Työnsin sormea alemmaksi ja tunsin kostean raon. Pirkon jalat hiukan erkanivat ja sain työnnettyä sormen sisään. Sinne meni myös toinenkin sormi. Liikuttelin niitä siellä ja tunsin Pirkon lantion liikkuvan ikäänkuin tekevän pientä ympyrää. Samalla tunsin oman elimeni otetun haltuun ja siihen kohdistuivat hellät puristelut ja hyväilyt. Tunsin käden puristavan vartta ja liikkuvan ylös ja alas. Toinen käsi käsitteli kiveksiä. Kumarruin ja otin nännin suuhuni. Se oli kovettunut ja tuntui suussa kiinteänä. Näykin sitä. Vaihdoin toisen suukoteltavakseni. Molemmat kiilsivät märkänä. Kuin äsken purkista otetut mustat oliivit. Mutta ruskeana.

Emme malttaneet enään, vaan kaaduimme sängylle. Pirkko veti minut päälleen ja levitti jalkojaan. Nyt oli kaikki avoimena ja työnnyin sisään. Työnsin lujaa ja syvälle. Vedin ulos, aivan ylös, lähes pois tulemisen rajoille. Olin joskus todennut sen olevan partnerille hädän paikka luullessaan, että nyt se jo loppui. Jatkoin työntöjä syvälle ja Pirkko vastasi kokemuksella. Pientä ääntelyä kuului hänen huuliltaan. Hän puristeli lihaksiaan ja tunsin niiden voiman. Jalat olivat tiukasti lanteillani ja kantapäät painoivat minua tiukkaan syleilyyn. Pirkon kädet olivat niskassani, huulet kaulallani ja välillä näykkimässä korvaa. Olimme kuin yhtä ja rakastelu se vaan jatkui. Välillä Pirkko käväisi päälläni ja teimme ratsastusretken. Hetken olimme kuin koirat, mutta palasimme koettuun kasvot vasten kasvoja rakasteluun.

Tuli se täyttymys. Sperma tahri Pirkon vatsan. Hetkeä aiemmin olin huomannut Pirkon kouristelut ja niin annoin itselleni periksi ja purkauduin. Spermaa riitti yli koko Pirkon etumustan, rinnat, vatsa ja karvoitus oli märkänä. Samalla myös minä. Lepäilimme hetken ja nousimme mennäksemme olohuoneen puolelle. Istahdimme hetkeksi nauttimaan terästettyä tuoremehua. Kummallakaan meistä ei ollut kiire ja nautimme hetkestä. Katselimme hämärään yöhön ja nousimme tovin kuluttua askeleiden viedessä taas kohti makuuhuonetta. Olimme valmiit alkamaan alusta uudestaan hetki sitten päättyneen rakastelun.

Olimme pitkään yhtä ja tuotimme toisillemme hyvänolon tunnetta. Uskon, että Pirkkokin piti kaikesta tekemästämme. Emme mitenkään hurjastelleet , emmekä taivutelleet itseämme mihinkään akrobaattisiin asentoihin, vaan olimme niinkuin sen halusimme. Aikaa meillä oli ja se se olikin parasta. Olla siinä vieretysten ja hiukan puhella ja kosketella. Suukotella ja hyväillä. Me, lähes naapurukset.

Kommentoi

top